Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen löi 8.10. pääkirjoituksessaan korttinsa pöytään: Suomen on liityttävä NATO:on.
Helsingin Sanomat on aikaisemminkin ryhtynyt "kuninkaan tekijäksi", joten ei liene virhe olettaa sen luopuneen tavanomaisesta "vallan vahtikoira" -statuksesta ja ryhtyneen "vallan vetokoiraksi". Sinänsä hyvä, että Virkkusella(kin) on mielipiteitä, mutta mielenkiintoisen vision hän on valinnut tulevaisuuden selviytymisstrategiaksi: hän uskoo lehden selviävän mielipidelehtenä paremmin kuin perinteisenä uutislehtenä. Ehkä internet on ainakin osaltaan vaikuttanut linjaukseen. Virkkusen kannalta on toivottavaa, että linjaus kelpaa myös lehden omistajille.

Puhemies Paavo Lipponen toppuuttelee Virkkusen intoa vaatimalla tämänpäiväisessä kolumnissaan Turun Sanomissa vaatimalla NATO-jäsenyyden "ottamista pohdittavaksi". Nyt Lipposen kengät ovat tuohon suuntaan kallellaan, joskus ne ovat olleet toisinkin. Eräistä Lipposen käänteistä bloggasin tammikuussa.
Lipponen pohtii kolumnissaan mm. rauhankumppanuutta ja Venäjän roolia. Venäjän EAPC-jäsenyyteen ja yhteiseen NATO-neuvostoon viitaten hän kysyy, "eikö Venäjä tällä tavoin ole lähempänä Natoa kuin Suomi ja Ruotsi?"
Kysymykseen täytyy sisältyä ajatus, että Suomen pitäisi olla syvemmin integroitunut kuin Venäjä. On tietysti mahdollista, että Lipponen on palailemassa 60- ja 70-luvun teeseihinsä hakemalla Suomen kumppanuutta Venäjän kanssa, tällä kerralla tosin NATO:n kautta. Varsovan liittohan on ainakin käytännössä jo kuollut.