Seura-lehti kirjoittaa erikoisnumerossaan 27.10.06 kuinka sota-arkistosta löytyi sittenkin asiakirjoja, joita siellä ei kuulemma ollut. Sodanjohto oli Viipurin menetyksen päivänä 20.6.1944 antanut Karjalan kannaksen puolustusta johtaneen kenraali Erik Heinrichsin allekirjoittaman päiväkäskyn, jossa määrättiin "rintamalinjojen takaa kiinnisaadut sotilaskarkurit" palautettavaksi viipymättä yksikköönsä. Kieltäytyjät oli "pakkokeinoin, ja tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen." Muista toimenpiteistä päiväkäskyssä määrätään:
"Aseellista pakkokeinoa käytettäessä henkensä menettäneistä on ilmoitettava heti yksikköihin 1018 ja 1134/10."

Erityisesti kuolemanrangaistuksista ja sotarikoksista määrätyistä rangaistuksista kaksi kirjaakin kirjoittaneen Jukka Lindstedtin lausuntoja Huhtiniemen teloitusten perättömyydestä on siteerattu paljon mediassa.
Kansalaisten muistitieto on kertonut aivan muuta. Jo yli 60 vuotta salatun ja 35 vuotta sitten maastolöydöksillä varmistuneen jutun asiakirjat ovat mitä ilmeisimmin pysyneet piilossa siksi, että niitä ei ole haluttu tuoda julki - ainakaan vielä.
Tuoreimpien käänteiden jälkeen juttua on kutsuttu "synkäksi", "häpeälliseksi". Uusin asiakirjalöytö haalistaa nuokin ilmaisut lieviksi. "Häpeällinen"-sanaa sen sijaan voi käyttää sekä asiasta tienneistä että asiakirjoja salailleista. Niiden hävittäjien osalta sopiva nimike löytyy rikoslaista, etenkin sen 15 luvusta, "Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan".

Lienee sattuma, että Karjalaisen II -hallitus erosi samana päivänä, kun vainajia paljastui Huhtiniemen viemäritöissä 29.10.1971. Siinä hallituksessa sisäministereinä toimivat Mikko Laakso ja Jacob Söderman, puolustusministerinä Kristian Gestrin.
Seuraavissa hallituksissa Huhtiniemen luulöydöksen tutkimatta jättämisestä vastuullisina sisäministereinä toimivat Heikki Tuominen (Aura II, Sorsa I), Martti Viitanen (Paasio II), Aarno Strömmer (Liinamaa vm.), Mauno Hänninen ja Arvo Hautala (Miettunen II), Eino Uusitalo (Miettunen III, Sorsa II, Koivisto II), Matti Ahde (Sorsa III, Sorsa IV) sekä Matti Luttinen, Kaisa Raatikainen ja Toivo Yläjärvi (Sorsa IV), Jarmo Rantanen (Holkeri), Mauri Pekkarinen (Aho), Kari Häkämies ja Ville Itälä (Lipponen II) ja Kari Rajamäki (Vanhanen).
Myös puolustusministeriössä on täytynyt olla vähintäänkin tieto, että ne liittyivät armeijan toimintaa, ja ainakin mahdollisesti jatkosodan kauteen. Siinä joukossa vastuulliset ministerit ovat Arvo Pentti (Aura II), Sulo Hostila (Paasio II), Kristian Gestrin (Sorsa I), Erkki Huurtamo (Liinamaa vm.), Ingvar Melin (Miettunen II), Seppo Westerlund (Miettunen III), Taisto Tähkämaa (Sorsa II), Lasse Äikäs (Koivisto II), Juhani Saukkonen (Sorsa III), Veikko Pihlajamäki (Sorsa IV), Ole Norrback (Holkeri), Elisabeth Rehn (Aho) ja Jan-Erik Enestam (Aho, Lipponen I, Lipponen II), Anneli Taina (Lipponen I) ja Seppo Kääriäinen (Vanhanen)
Oikeuskanslereina tuona aikana ovat toimineet Kai Korte (-74) Jorma S. Aalto (74-86) ja Paavo Nikula (86-).
PM Matti Vanhasen kaavailema totuuskomissio voisi aloittaa kuulemiset tuosta joukosta. Ensisijaisesti olisin halukas kuulemaan vastauksen kysymykseen, kuka ja millä perusteilla kielsi poliisia tutkimasta löytyneitten luitten taustoja; nehän vain potkittiin takaisin kaivantoon ja vedettiin asfaltti päälle. Ainakin Lappeenrannan tuolloinen poliisipäällikkö, rikospoliisin päällikkö ja tutkinnanjohtaja ovat kiistatta rikkoneet virkavelvollisuutensa. Mitään tutkintaahan asiasta ei poliisin kertoman mukaan suoritettu.
Mielelläni näkisin myös Suomessa toteutuvan UM Erkki Tuomiojan Serbialla kohdistaman vaatimuksen lähihistorian synkimpienkin hetkien selvittämisestä avoimen demokratian edellytyksenä. Ensisijainen puheoikeus ja -velvollisuus on nähdäkseni nykyisellä poliisiministerillä, Kari Rajamäellä. Avoimen demokratian periaatteiden mukaisesti odotan avointa tilitystä kaikesta ministerin tuohon kysymykseen liittyvästä tiedosta. Myöhemmin mahdollisesti puutteelliseksi osoittautuva selittely luettakoon ministerille erityisen raskauttavaksi. Sisäministerin ainakin lähtökohtaisesti pitäisi tuntea rikoslain 15:11 §:
"Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, ..."