Kaikki puolueet ovat hyväksymässä alkoholiveron korottamisen alkoholihaittojen torjumiseksi.
Alkoholinkäytön kausaaliset syyt jäävät tuossa keskustelussa enintään sivulauseisiin.

Alkoholisoitunut Jeppe juo niin kauan kunnes sammuu. Virottuaan hän juo lisää. Veron korottamisella hän vain siirtyy halvempiin aineisiin, ja niitä saa mm. naapurimaista ja kotikeitti(m)öistä.
Suurimmalla osalla kansalaisista alkoholin käyttö ei riipu veron määrästä vaan lähinnä juhlatilaisuuksien frekvenssistä. Heillä alkoholi ei aiheuta myöskään sellaisia ongelmia, mitä veron korottamisella pyritään poistamaan.

Alkoholiongelman syitä pitää hakea kovasta yhteiskunnasta. "Raskas työ vaatii raskaat huvit".
Suurimmat alkoholin haitat keskittyvät "yhteiskunnan rattailta" pudonneitten syrjäytyneitten ryhmään. Siellä tapahtuvat ne viinahuuruiset väkivalta- ja henkirikokset, joista kerrotaan lehdissä. Sinänsä hyvä, että kerrotaan; muodostuuhan niistä tekijöille itselleenkin jonkinlainen käsitys, mitä illalla ja yöllä tuli tehdyksi. Tuohon joukkoon veronkorotuksilla ei voi vaikuttaa.
Toinen suurkuluttajien ryhmä, työssä käyvät viikonloppujuopot, purkavat ahdistuksensa perjantaipulloon. Ahdistuksen lisääntyessä, ja "ongelmien" oppiessa uimaan, määrät kasvavat. Masennuslääke kuitenkin hankitaan veron suuruudesta riippumatta. Korotetulla alkoholiverolla voidaan enintään alentaa viikonlopuksi varattavan ruuan määrää ja/tai laatua.
Valitettavinta on, että myös nuoriso on omaksunut tuon humalahakuisen viikonloppujuopottelun mallin. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Noihin kausaalisiin tekijöihin on kuitenkin vaikea puuttua; ne ovat jo karanneet käsistä. Niihin ei myöskään haluta puuttua, koska silloin pitäisi tunnustaa globaalin kilpailuyhteiskunnan sosiaalisesti kierouttava sivuvaikutus. Päin vastoin, entistäkin suuremmin äänenpainoin vannotaan tehokkuuden ja kilpailukyvyn ihanuutta - ja välttämättömyyttä. Sosiaaliset haittavaikutukset ja niiden korjaaminen eivät mahdu siihen yhtälöön.
En näe lankaan mahdolliseksi, etteivätkö sosiologimme ja yhteiskuntatieteilijämme olisi tietoisia noista syys-seuraus -suhteista ja etteivätkö he olisi viestittäneet niistä myös päättäjillemme. Mutta tehokkuus- ja keskittymisyhteiskunnalle sielunsa myyneet vallankäyttäjät mieluummin pistävät päänsä (vero)pensaaseen kuin korjaavat ongelmien aiheuttajan. He mieluummin määräävät "kortisonia ihottumaan" ja "antihistamiinia allergiaan" entistä suurempina annoksina kuin ryhtyvät korjaamaan noita "ihottumat" ja "allergiat" aiheuttaneita "torpan homevaurioita".