MTV:n rikostoimittaja Jarkko SIpilä siteeraa blogissaan KKO:n presidentti Pauline Koskelon puhetta lakivaliokunnan ja oikeusministeriön seminaarissa:
"On hyvä, että ministereillä on tv-lupamaksut maksettu. On sinänsä hupaisaa että tv-keskustelussa todettiin miten armotonta politiikka on ja miten median valvonta on ankaraa. Kuvitelkaapa että toimittajat ahdistelisivat hallitusta siitä miten perusoikeuksia toteutetaan ja oikeusturvajärjestelmän edellytyksiä hoidetaan. Se on tietysti aika hassunkurinen ajatus, että vahtikoirat juoksisivat tällaisen perässä."

Olen näkeväni median edustajan kritisoivan itseään(kin).

Ei Paulinen Koskelon huoli suomalaisen oikeusturvan - tai -turvattomuuden - tilasta aivan niin kirkasotsainen ole, kuin tuosta sitaatista voisi päätellä. Koskelo oli huolestunut vain oikeuslaitoksen määrärahojen niukkuudesta ja siitä johtuvasta käsittelyaikojen venymisestä. Siitä sopiikin olla "viran puolesta" huolestunut, koska Suomi on toistuvasti ja kiihtyvään tahtiin saanut kielteistä palautetta mm. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta. Olisihan määrärahojen lisäämisestä ilmeisesti herumassa hieman Koskelon omaankin tilipussiin.
Suurempi huoli on kuitenkin perustuslain velvoittama vaatimus oikeusturvan takaamisesta lainsäädännöllä. Perustuslakivaliokunnan 17.3.2004 järjestämässä seminaarissa todettiin lain edellyttävän oikeusturvakeinojen olemassaoloa, mutta sellaisia ei ole kun epäilys kohdistuu valtakunnanoikeudessa syytettäviin viranomaisiin.
Perustuslaki velvoittaa oikeusministeriötä ryhtymään toimenpiteisiin puutteen korjaamiseksi, mutta sellaiseen ei ole ryhdytty; oikeusministeriö siis rikkoo tietoisesti perustuslakia. Senhän Pauline Koskelokin puheessaan julkitoi. Päin vastoin, jopa PeV on pyrkinyt vaikenemaan tuon kiusalliseksi osoittautuneen seminaarin kuoliaaksi.
Tuolloinen oikeusministeri Johannes Koskinen hyllytettiin runsas vuosi sitten. Ilmeisesti tuolla perustuslain tietoisella rikkomisella ei ole mitään tekemistä hyllytyksen kanssa. Ainakaan uusi oikeusministeri Leena Luhtanen ei ole ryhtynyt edeltäjäänsä aktiivisemmin puutteen poistamiseen. Jos tapahtumilla kuitenkin oli yhteys, on sen täytynyt olla Koskisen halukkuus korjata puute, ja siksi tuli vaihtaa tilalla henkilö, joka ei siihen ryhdy.

Poliitikko juoksee aina jonkun asialla, jos ei muuta niin omallaan.
Ainakin perustuslakivaliokunnan Kimmo Sasi on passiivisuudellaan asiassa osoittanut, että hänelle itselleen tai ainakin hänen prioriteeteissaan korkealla oleville tahoille nykyinen perustuslain vastainen oikeuskäytäntö on toivottu olotila.