Eilisessä TV-1:n MOT-ohjelmassa esitettiin raadollinen kertomus, kuinka vanha sotaveteraanipariskunta häädettiin velattomasta omakotitalostaan 20 neliömetrin yksiöön betonimuurissa pelkästään ison rakennusliikkeen NCC:n ahneuden tyydyttämiseksi. Se toteutettiin kaavoittajan harhautuksella ja tuomioistuinten mielivallalla lunastuslain 4 §:ää väärinkäyttäen.
Ko. lain mukaan "Lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii."
Oikeuden tuomarin tarvitsi vain tehdä rinnastus "suuren rakennusliikkeen etu" = "yleinen etu".
Nk. maalaisjärki ei tuollaista rinnastusta hyväksy, mutta kallista konjakkia täynnä olevan lasin läpi tarkasteltuna maailma saattaa näyttäytyä erilaisena. Suurilla institutionaalisilla toimijoilla - varsinkin rakennusliikkeillä - tuota suodatusnestettä on eittämättä tarjottavanaan. Virkistysmatkan tai peräti "asevelihintaisen" asunnon tarjoaminenkin saattaa auttaa lainjakajaa vaikeassa tehtävässään. Eräs lainjakaja jopa havainnollistaen kuvasi, kuinka laki on kuin joustava kuminauha, jota tuomari tarpeen mukaan venyttää.

Perustuslain mukaan lait säätää eduskunta. Käytäntö on, kuten aEO Ilkka Rautio asian ilmaisi, "jotakin aivan muuta". Tuomioistuimet ja virkamiehistö luovat "vallitsevan käytännön" kautta Suomessa noudatettavaa normistoa, jolla ei alkuperäisen eduskunnan säätämän lain kanssa ole mitään muuta yhteistä, kuin lain nimi.
Suomalaisen oikeusjärjestelmän mielivalta on sementoitu kelvottomaan laillisuusvalvontaan. Tuomioistuintenkin toiminnan lainmukaisuutta valvovat oikeusasiamies ja oikeuskanslerit eivät ota tuomioiden perusteita edes arvioitavaksi. Ne katsotaan kuuluvan "tuomioistuimen harkintavaltaan" silloinkin,. kun ao. laki ei anna tuomioistuimelle harkintaoikeutta.
Ovatko laillisuuden valvojamme todellakin noin tyhmiä, vai uskovatko he kansalaiset niin tyhmiksi, etteivät ymmärtäisi myös tuomioiden perustelujen oikeellisuuden kuuluvan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin?
Kansanedustajiin heidän selityksensä kyllä ovat tehonneet.

Espoon kafkamainen episodi kiinnitti minun huomioni prosessin alkulähteeseen:
Espoon kaavoituspäällikkö ilmi selvästi harhautti asiaa tuntemattomat vanhukset hyväksymään kaavamuutoksen, josta oli heille noin fataaliset seuraukset. Arvatenkin hän suorastaan hykerteli, kuinka helppo "nakki" tuo keplottelu oli. Arvatenkin hän kaavaa esitellessään ilmoitti lautakunnalle, kaupunginhallitukselle ja valtuustolle, että asianomistajat ovat hyväksyneet muutokset.
Valtuutetuilla tuskin oli tietoa siitä, miten tuo "hyväksyntä" oli saatu, eivätkä välttämättä sitäkään, mihin se saattaa johtaa. Virkamies kyllä tiesi. Ainakin hänen piti tietää omaan tehtäväänsä noin oleellisesti kuuluvan prosessin mahdollistamista toimenpiteistä.
Mikäli tapahtumien kulku oli tuollainen, niin ainakin asiaa tuntemattomat asukkaat virkamies harhautti. Jos hän ei suorastaan harhauttanut päättäjiä, niin ainakin hän kertoi tosiseikoista nk. säästeliäästi.
Herra varjelkoon meitä tuollaisilta virkamiehiltä. Valitettavasti Herralle on sälytetty kohtuuttoman suuri työmaa.

Lisäys 17.10.06 Ohjelmassa ei ilmoitettu Espoon asemakaava-arkkitehdin nimeä, mutta tiettävästi hän oli Nils Fager. Sittemmin Fager oli eläkeläisenä sdp:n ehdokkaana kunnallisvaaleissa 2000.
Jokseenkin oireellista, että puhuttiinpa sitten Puolimatka Oy:n tai sen ostaneen NCC:n rakennusoikeuksista, tulee jossakin mutkassa vastaan myös poliitikkojen varpaita. Useimmiten sdp-läisiä. Armas Puolimatkahan oli suorastaan kuuluisa yhteyksistään poliittisiin toimijoihin.