Jyväskylän kirjastotoimi tiedotti 29.8., että Lohikosken ja Kypärämäen kirjastot sulkevat ovensa 31.10.2006. Sulkemisella tavoitellaan n. 180.000 euron säätöä kirjastotoimesta.
Kaupunginvaltuusto pyrki ratkaisemaan asukkaitten mieliä nostattaneen kiistan nk. pienkirjastojen avulla. Niillä säilytettäisiin ainakin osa lähikirjastojen palveluista. Valtuusto varasi budjettiin tuohon tarkoitukseen korvamerkittyä rahaa 80.000 euroa, mutta kaupunginhallitus päätti, ettei määrärahaa käytetä tässä yhteydessä. Määrärahan peruutus annettiin valtuustolle tiedoksi.

Valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen (kok) käynnisti oman vaalikampanjansa ilmoittamalla pyrkimyksestään keskittää kirjastotoimi yksinomaan maakuntakirjastoon. Virkkusen mukaan säästöjä sillä ei juurikaan syntyisi, mutta saataisiin kaikkien kaupunkilaisten yhteinen kohtaamispaikka.
Kunhan ne huonojalkaisimmatkin kaupunkilaiset saataisiin haalittua niistä lähiöistä sinne kohtaamispaikalle.
Kirjastotoimen tulevaisuutta pohtineen komitean jäsen Jari Blom (sdp) puolestaan tiedotti Lohikosken ja Kypärämäen kirjastojen sulkemisesta 31.10. lähtien, että eihän kaupunginvaltuusto ihan sitä tarkoittanut, vaikka valtuuston "nykymuotoiset kirjastot" lakkauttavaa päätöstä onkin noin toimeenpantu.
Eivätkö valtuutetut tienneet, mitä päättivät?

Lohikosken lakkautettavalta kirjastolta patikkamatkan pääkirjastolle tehneet kaupunginjohtaja Markku Andersson (kok) ja hallituksen puheenjohtaja Veijo Koskinen (sdp) totesivat "urakkansa" jälkeen, että eivät tekisi sitä toista kertaa.
Mutta hehän ovatkin vielä suhteellisen nuoria ja vetreitä(?).

Jyväskylän kirjastotoimen sekoilut muistuttavat puolalaista masurkkaa, jossa pitää ottaa kaksi askelta taakse päin, jotta voisi ottaa yhden askeleen eteen. Se on kuitenkin jo varmistunut, että päätöksenteko ei ole ollut ainakaan valtuutettujen hallussa.
Ehkä lähestyvät vaalit herättävät eräillä poliitikoilla halua irtiottoihin päätöksistään, joita he eivät ainakaan ylpeinä esittele äänestäjilleen. Vastuullinen poliitikko olisi tehnyt irtiottonsa silloin, kun oli päätösten teon aika. Jälkijättöinen "enhän-minä-mutta-ne-muut" -selittely viittaa pikemminkin henkilön kyvyttömyyteen hoitaa luottamustointaan.