Verkkouutisten mukaan hallitus on antamassa eduskunnalle ryhmäkannelain. Useita vuosia venytelty "kissan häntä" on viimein saatu eri osapuolia tyydyttävään pituuteen.
Ryhmäkanteella tarkoitetaan oikeusprosesseja, joissa usean asianomistajan asiaa ajetaan samaa vastaajaa vastaan yhdellä kanteella ilman, että jokaisen tarvitsee erikseen esittää vaatimustaan. Asianomistajien ei tarvitse olla edes tietoisia mukanaolostaan kanteessa, eivätkä he ole vastuussa prosessin kustannuksista. Ryhmäkanne soveltuu erityisesti niihin tapauksiin, joissa yksittäiselle henkilölle aiheutunut vahinko on pieni, mutta samassa asemassa olevia on paljon, jolloin kokonaisvahinko voi olla tuntuva. Kynnys muutaman kymmenen euron korvausvaateen ajamiseen oikeudessa on prosessin kustannusten vuoksi korkea.

Erityisesti liike-elämä on vastustanut ryhmäkannetta melkeinpä apinan raivolla. Se uskoo joutuvansa istumaan oikeussaleissa yhtenään. Pitäisiköhän tuo ymmärtää tunnustukseksi, että ainakin lievä huijaus on kaupankäynnissä pikemminkin sääntö kuin poikkeus?
Ruotsin kokemukset noin 3-vuotiaasta ryhmäkannelaistaan eivät tue liike-elämän maalaamaa uhkakuvaa; siellä nostetut ryhmäkanteet ovat olleet yksittäisiä tapauksia.
Tyypillisiä ryhmäkanneasioita saattaisivat olla esimerkiksi sähköyhtiöitten sanelemat kohtuuttomat sopimukset. Yksittäiseltä kuluttajalta ylilaskutetut lisäeurot eivät ole raskaan oikeusprosessin arvoisia, mutta niiden yhteissumma voi kohota jopa miljooniin. Asian korjaamiseksi ei tarvitse käydä kymmeniä tuhansia erillisiä prosesseja kun ne hoituvat yhdellä ryhmäkanteella. Jo tuon uhka saattaa kohottaa sähköyhtiönkin halukkuutta sopia asia oikeussalin ulkopuolella. Mutta sitähän ei voine pitää ainakaan huonona ominaisuutena, eihän?

Joitakin kipupisteitä oli näköjään jätettävä ryhmäkannelain ulkopuolelle. Esimerkiksi se ei koske ympäristöasioita. Muutaman vuoden takainen Kaukaan jätevesipäästö lienee tehnyt lain laatijat varovaisiksi. Tai metsäteollisuuden lobbarit ahkeriksi.
Laki ei koske myöskään arvopaperikauppaa. Osakeanneista jaetun tiedon oikeellisuus on siis edelleen kuulijan vastuulla - ja erimielisyydet selvitettävä tavanomaisilla prosesseilla. Tuoltakin alalta on eräitä varoittavia esimerkkejä aivan viimeajoiltakin.