Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari haluaisi EU:lle ulkoministerin.
Mitä-mitä-..tä! Onko Javier Solana päässyt Liisalta unohtumaan?!?
Noin onnettomasti ei näytä kuitenkaan käyneen. Kyllä Liisa muistaa Solanan olemassaolon, ehkäpä hänen virkanimikkeensäkin, EU:n korkea ulkopoliittinen edustaja. Hän näyttää muistavan senkin, että Solanan lisäksi EU:n ulkopolitiikkaa johtavat ulkoasiainkomissaari Benita Ferrero-Waldner ja puheenjohtajamaan ulkoministeri, tällä hetkellä Erkki Tuomioja.
Liisaa hiertää tuo "kolmen kokin keittiö". Siitä olisi päästy eroon EU-perustuslailla, mutta siitä ei tunnetuista syistä tulekaan mitään. Kovin suurta haitta kolmipäisestä johdosta ei kuitenkaan ole ollut. Käytännössä Libanoninkin kysymys hoidettiin niin, että yksi neuvotteli suoraan USA:n ja Ranskan kanssa, toinen pidettiin puhelimitse informoituna ja kolmas toimi "lumiukkona".

Tuo EU-perustuslaki kuolee lopullisesti kahden kuukauden kuluttua, kun ratifioimisen määräaika umpeutuu. Siihen ratifioimisen äänitorveksi ryhtynyt Liisakin jo varautuu lausunnossaan "niin kuin hyvin tiedetään, kukaan ei tiedä, mitä siitä tulee".
Yleensä noin "väärän hevosen" veikkaaminen vie uskottavuuden, mutta Liisan kohdalla siitä ei ole haittaa. Olematonta ei voi menettää.

Olin jo odottanutkin, milloin ja missä järjestyksessä alkaa tuon perustuslain saattaminen voimaan "pienten askelten" -menetelmällä. Irrotetaan yksi osio kerrallaan ja markkinoidaan se "vähäisenä" muutoksena. Kukapa nyt vähäisestä muutoksesta kynnyskysymystä tekisi?
Tuota menetelmäähän on noudatettu tähänkin saakka. Kansalaisten enemmistön hyväksynnän aikoinaan saaneesta Maastrichtin sopimuksesta on pääministeri Matti Vanhasen sanoin "muuttunut paljonkin" nykyiseen Nizzan sopimukseen. Yksittäiset muutokset ovat ehkä olleetkin "vähäisiä", mutta kumuloituneet oleelliseksi muutokseksi.
Aiemman EU:lle kielteisen kantansa jyrkän myönteiseksi vaihtanut Vanhanenkin tietää, että kansalaiset eivät antaisi tuolle muutokselle hyväksyntäänsä, varsinkaan kun nyt on jo 10 vuoden kokemus jäsenyyden iloista ja suruista. Siksi aiemman kansanäänestykselle myönteisen kantansa jyrkän kielteiseksi vaihtanut Vanhanen perustelee takinkääntöään sillä, että kansalaiset äänestäisivät väärin; he kuulemma vertaisivat perustuslakisopimusta Maastrichtin sopimukseen, ei nykyiseen, siitä "paljonkin muuttuneeseen" Nizzan sopimukseen. Tuota muutosta ei näköjään voi antaa kansalaisten arvioitavaksi edes jälkikäteen.
Tarkoittanee sitä, että muutoksessa on sellaista, mikä ei kestä kriittistä arviointia. Ei ehkä välttämättä perustuslaillista tarkasteluakaan.