Vaalit ovat runsaan puolen vuoden kuluttua ja suurpuolueet ovat aloittaneet hallitusparittelunsa. Yhtä köyttä -yhdistyksen kokousta muistuttavassa debatissa ei haluta muistella sellaisia ikäviä asioita kuin ennätyssuureksi kohonnutta köyhien määrää, suurtyöttömyyttä, laajentunutta ja pahentunutta yleistä pahoinvointia. Vanhuuspalvelujen vakavat ongelmatkin yritettiin häivyttää ministeriön mahtikäskyllä professori Sirkka-Liisa Kivelän laatimasta selvityksestä.
Kosiomenojen kiintyessä suurpuolueet vahtivat tarkkaan toisiaan, että jokainen tanssii yhteisesti sovitun koreografian mukaan. Väärin tai liian kiivaasti pyörähtelevä kosiomies uhataan häätää soidinmenoista.
Esimerkiksi keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kiukuttelee, että SDP yrittää omia itselleen kunnian köyhien osaa helpottavasta köyhyyspaketista. Se kutistui asuntomenojen omavastuu poistamiseen, jolla n. 150.000 huonoimmassa asemassa olevan kurjistamista lievennettiin 30 miljoonalla eurolla.
N. 40.000 kaikista rikkaimmalle myönnettyä n. 100 miljoonan euron optiopottia, varallisuusveron poistoa, ei kumpikaan puolue halua muistella.
Nimenomaan SDP aikoinaan ajoi lakiin tuon "kannustavan" asuntomenojen omavastuuosuuden, nyt siitä luopumista esitellään suurena myönnytyksenä. Useita vuosia lain turvin toimeenpannun ryöstämisen jälkeen päätettiin, että ryöstöä ei enää jatketa. Sen näkeminen köyhille suunnattuna etuutena täytyy olla jotakin korkeampaa SDP-filosofiaa. Minulle se ei aukea, mutta ilmeisesti värillisten lasien läpi katselevat SDP:n äänestäjät näkevät asian toisin.

SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta ja kokoomuksen ek-ryhmän puheenjohtaja Jyri Häkämies puolestaan hermostuivat Korhosen vaalilupauksista eläkeläisille ja lapsiperheille. Liisa Hyssälän neljä vuotta sitten antamat lupauksetkin ovat vielä lunastamatta. Tuohon täkyyn tarttuva tarvinnee apilanvihreät lasit.
Sinisiä laseja tarvittaneen arvioitaessa Häkämiehen vakuuttelua eläkeläisten ostovoiman puolustamisesta. Liisa "300-euroa" Hyssälän tarjoamaa 7 euron tasokorotusta (HE 176/2004) liian pienenä pitänyt kokoomus tarjosi peräti 15 euroa. Sitä suurempi korotus olisi näköjään kohottanut eläkeläisten ostovoimaa liikaa; ainakin kokoomus äänesti niitä vastaan.
Siltä osin Häkämies muistaa oikein, että se on esittänyt niin taitetun indeksin kuin kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksenkin oikaisemista, mutta näköjään unohtaa, että kokoomus oli hallituksessa noiden virheiden keskeisenä toimeenpanijana. Ilmeisesti Häkämies tunnustaa nuo eläkeläisten kurjistamiset vääräksi ratkaisuksi. Halpamaisesta äänestäjien höynäytyksestä ei kai ole kyse? Eihän?

Neljä vuotta sitten itseään eläkelupauksillaan jalkaan ampunut keskusta on ottanut opikseen ainakin siinä, että ruuan ALV:n alentamista se ei enää lupaa. Se sysää "vastuun" seuraavalla hallitukselle. Se näyttää kelpaavan myös muille hallituskosiskelijoille, koska kaikki tietävät mahdollisen alennuksen riippuvan muista EU-kumppaneista. Sillä, onko seuraavassa hallituksessa keskusta, sdp tai kokoomus, ei ole merkitystä.
Velvoittavien direktiivien lisäksi Brysselin ruumenmylly tuottaa "on sovittu" -päätöksiä, jotka näyttävät olevan direktiivejäkin sitovampia. Ruuan ALV on sovittu yhdessä päätettäviin - mikään maa ei ryhdy sooloilemaan ja aiheuttamaan alennuspaineita muihinkin maihin. Samoin polttoaineiden verotuksen tason säilyttämisestä on sovittu Brysselissä. Puheet alennuksen valumisesta öljy-yhtiöille ovat silkkaa sumutusta, koska öljyn maailmanmarkkinahinta määräytyy raaka-ainepörsseissä. Maakohtaisia hintoja ei ole eivätkä Suomen markkinat vaikuta maailmanmarkkinoitten neljänteenkään desimaaliin. Mielenkiintoista, että myös markkinavoimien asiakkaita hyödyttävästä toiminatakyvystä vakuuttunut kokoomuskin on sitä mieltä, että markkinavoimat eivät toimi - ainakaan öljymarkkinoilla.
Oppositiossa jo 1,25 -hintatasoa maataloutta ja koko kansantaloutta vaarantavana pitänyt keskusta pitää nyt kynsin hampain kiinni 1,40 -tason ylittävästä verotuksesta, koska suurilla EU-mailla ei ole omissa budjeteissaan varaa veron alentamiseen. Pääministeri Matti Vanhanen ja kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen kumartavat otsaluu lattiaa viistäen Brysselin suuntaan. Heidän takanaan seisovat omat viljelijäjoukot joutuvat katselemaan toisenlaisia näkymiä. Ja maksavat edusmiehiinsä luottaen - vaikkakin nurkuen - raskaimman osan kumarruksen kustannuksista. Lievitystä tuskaan tuonee edes se, että viljelijöiden oma järjestö, MTK, on kovistelevinaan hallitusta.