Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen (kok) tuskailee tämänpäiväisessä puheenvuorossaan Keskisuomalaisessa kun Jyväskylän väkiluku ei olekaan enää kasvanut. Se näyttäisi ainakin hänen mielestään olevan itsetarkoitus. Jos suuri koko olisi todellinen etuus, niin maksimaalinen hyöty lienee saavutettavissa, kun koko Suomesta tehdään yksi kunta. Nimetään vain eduskunta kunnanvaltuustoksi ja valtioneuvosto kunnanhallitukseksi.
Mielelläni kuulisin edes yhdestä tutkimuksesta, joka vahvistaisi, että "suuri on kaunista". Päinvastaisia tutkimuksia on kyllä esitelty, mm. kuntaliitto.
STAKESin mukaan suurin kustannusrakenteeseen vaikuttava tekijä on kansanterveys. Kuntarajoja poistamalla kansalaiset eivät tule aiempaa terveemmiksi.
Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan yhteinen väkiluku ei rajoja siirtelemällä muutu. He asuisivat jopa samoissa paikoissa. Minä en näe järkevää perustetta väitteelle, että "alueen painovoima" kasvaisi, jos he asuisivat samoilla paikoilla, mutta samassa kunnassa. Jos oleelliseksi nostetaan se, että he eivät asu samassa kunnassa, niin silloin väitetään "väärässä" kunnassa asuvia jonkinlaisiksi epäihmisiksi, joita ei lasketa.

Esimerkiksi Lontoo tunnustetaan maailmanluokan suurkaupungiksi, mutta se tosiasiassa koostuu 32 itsenäisestä kunnasta. Varsinainen City of London on 2,6 neliökilometriä, 8600 asukasta.
Myös Suomessa nk. Suur-Helsinki nähdään yhtenä talousalueena, vaikka sekin muodostuu neljästä itsenäisestä kunnasta. Niistä kolme on väkiluvultaan ja pinta-alaltaan Jyväskylää suurempia, mutta ovatko niiden palvelut parempia, halvempia vai laadukkaampia kuin Jyväskylän? Asumista ainakin väitetään kalliimmaksi kuin täällä.

Olen taipuvainen uskomaan, että Kuokkalassa olisivat palvelut nykyistä paremmalla tolalla, jos se olisi itsenäinen kunta. Se olisi yli 16.000 asukkaineen suomalaisittain jopa keskikokoinen kunta. Nyt, Jyväskylän kaupunginosan asukkaina, kuokkalalaiset joutuvat hakemaan useimmat julkiset palvelut sillan takaa. Jos he olisivat saaneet itse päättä itseään koskevista asioista, niin ilmeisesti ainakin joitakin palveluja olisi tarjolla lähempänäkin.

Suurkuntien keskeisimmät kiroukset ovat lähidemokratia häviäminen ja päätösvallan siirtyminen väkirikkaaseen keskustaajamaan. Esimerkiksi jyväskyläläinen valtuutettu olisi ilmeisesti valmis "yhteisen edun" nimissä alentamaan kustannuksia lakkauttamalla Korpilahden kaupunginosasta palvelun, jolla on käyttäjiä vain murto-osa vastaavan keskustan palvelun käyttäjistä. Korpilahden kaupunginosan valtuutetut voisivat enintään kirjauttaa pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä heille tärkeän palvelun lakkauttamisesta.
Demokratia on väärin käytettynä vain enemmistön diktatuuria.

Mikä siis muuttuisi kuntarajat poistamalla?
Jos kuntarajojen poistamisella pystyttäisiin oikeasti saamaan sellaista lisäarvoa, josta on hyötyä alueen asukkaille, niin sama hyöty lienee saatavissa myös yhteistyöllä. Vrt. Suur-Lontoo.
Jos tuon hyödyn saamiseksi tarpeellista yhteistyötä ei saada aikaiseksi, niin ilmeisesti "sorvia" on hoitamassa väärät henkilöt, henkilöt, joille jotkin nurkkakuntaiset tai itsekkäät intressit estävät asukkaiden hyvinvoinnin lisäämisen.