Huonekaluketju Maskun perustaja Toivo Sukari ajoi moottoritiellä tutkaan 175 kilometrin tuntinopeudella; kortti lähti ja Nokian käräjillä tavataan. Syyttäjän laskelmien mukaan sakot saattavat nousta jopa yli 180.000 euron.
Iltalehden mukaan myös vuosi sitten 20.000 eurolla hurjastellut Sukari vähättelee tekoaan: "Pidän hyvinkin lieventävänä, että ajoin moottoritiellä. Eihän siellä tuommoinen vauhti ole mitään." Sukari tuskailee myös rangaistuksen epäsuhdetta esimerkiksi väkivaltarikoksiin.

Voi olla, että Sukari ei ole ajatellut törkeiden ylinopeuksien seuraamuksia silloin, kun jokin menee pieleen. Se "jokin" saattaa olla toinen tien kulkija, joka ei ole onnistunut arvioimaan tai ennakoimaan yhden ajoneuvon poikkeuksellisen nopeaa lähestymistä. Niiden "onnettomuuksien" uhrit kuljetetaan valitettavan usein kalmistoon.
Lakien noudattamiseksi (yleensä) säädetään sanktio määräyksen rikkomisesta. Lähtökohtaisesti sanktiota ei pitäisi mitata kostonhalun määrällä, eihän se ole edes kelvollinen rankaisemisperusteeksi. Kelvollinen mittaamisperuste sen sijaan on määrä, joka on riittävä houkute lain noudattamiseen. Sukarin kommenttien perusteella tuo aiempi 20.000 euroa ei ollut riittävä, mutta 180.000 euroa näyttäisi lähestyvän ainakin hänen sietorajaansa.
Rahalla saa ja autolla pääsee. Sen hintahan noilla sakoilla määrätään. Eikä tarkoituksena suinkaan ole hakea summaa, jolla rikkeen saa tehdä, vaan estää sen toistaminen.

Toisena vaihtoehtona voisi olla ajokortin hyllytysaikojen pidentäminen varsinkin ylinopeuksiin toistuvasti syyllistyneiden osalta. Tosin silläkin olisi vähemmän toivottuja ominaisuuksia. Pitkä ajokielto esimerkiksi estäisi autolla elantonsa hankkivalta ammatin harjoittamisen. Kaikista ongelmallisimpien "tapausten" kohdalla ajokortin hyllytyskään ei tunnetusti ole estänyt ajoa, joten heihin tuo sanktio ei vaikuttaisi mitään.
Suurituloisilla johtajilla sanktiota lieventää mahdollisuus virka-autoon kuljettajineen. Mutta kyllä silläkin tavalla sanktion perimmäinen tavoite toteutuu: rikkeeseen syyllistynyt on poissa ratin takaa uusimasta rikettään.

Kieltämättä ylinopeuksiin syyllistyvät eivät ole liikenteen suurin ongelma. Hakematta tulee mieleen huumausaineitten vaikutuksen alaisena ajelevat. Useimmiten he eivät piittaa edes sanktioista, koska rahaa sakkoihin ei ole, ei myöskään korttia, joka voitaisiin ottaa kuivumaan, ja autokin on yleensä romutuskunnossa oleva "pommi" tai varastettu. Heidän matkantekonsakin useimmiten päättyy ulosajoon, onnellisemmassa tapauksessa polttoaineen loppumiseen tai moottorivikaan.
Siitä huolimatta määräyksistä piittaamattomien ylinopeuksia ei ole aihetta vähätellä. Jos yksi lakia "luovasti" tulkitseva ryhmä saisi vapauden harkita määräysten noudattamista "olosuhteista riippuen", olisi muillekin ryhmille annettava vastaava vapaus. Seuraavaksi vaadittaisiin lievien juopumusten hyväksymistä kuljettajan itse "turvalliseksi" arvioimissa olosuhteissa. Lopulta myös vahvemmat humalatilat.
Niin anarkistiseksi liikennettä ei ole syytä päästää.