Valtionvarainministeri Eero Heinäluoma (sdp) esitti heinäkuun tarjouksenaan muuttokustannusten korvaamista toiselle paikkakunnalle työn perässä siirtyville.
Jalo ajatus. Mutta tuolla(kin) erikoistarjouksella on kaupantekijäisenä tuleva kielteinen ominaisuus:
väestön keskittyminen kasvukeskuksiin vain kiihtyy. Mutta ehkä se onkin Heinäluoman ja laajemminkin SDP:n tavoitteena. Samaan lopputulokseenhan johtaa myös SDP:n ajama palvelut keskustaajamiin keskittävä suurkuntahanke; reuna-alueiden asukkaisto poistuu viimekädessä hautausmaille.

On suorastaan oireellista, että keskeiset päättäjämme välttelevät keskustelua koko maan pitämisestä asuttuna. Juhlapuheissa siihen vielä viitataan, mutta keskusteluun ei antauduta, koska silloin joutuisi selittelemään harjoitetun politiikan ja liturgian ristiriitoja.
Pääministeri Matti Vanhasen en ole havainnut kommentoineen asiaa. En tosin lomallani ehtinyt kovin laajasti niistä lukua pitämäänkään. Mauri Pekkarinen sentään otti tuon syrjäseutuja tyhjentävän ominaisuuden esille epäröidessään Heinänluoman ehdotuksen järkevyyttä. Pekkarisen tavoin minäkin kysyn, olisiko saman rahamäärän käyttämisellä ihmisten työllistämiseen ja työllistymiseen heidän kotipaikallaan saatavissa jopa parempi lopputulos?
Syrjäseutujen työllisyyttä parantavilla toimilla helpotettaisiin myös keskustaajamien asunto- ja tonttipulaa; sitähän jopa Vanhanen on valitellut. Voisi ainakin kuvitella pääministerin pystyvän näkemään metsän, vaikka siinä onkin paljon puita edessä, ja näkevän ehdotuksen vaikutukset myös aluepolitiikkaan. Varmuus saataneen viimeistään budjettiriihessä, sieltä tullee tuoltakin osin joko jyviä tai ruumenia. Jos jyviä, niin toivottavasti niistä leivottu leipä ei maistu kitkerältä tai aiheuta mahanpuruja.