Vaalilupausten huutokauppa on sitten avattu.

Eero Heinäluoma vastasi keskustan biopolttoaine-ehdotukseen korottamalla tavoitteen liikennepolttoaineista 5%:iin jo vuonna 2008. Mauri Pekkarinen nokitti bio-alkoholin verottomuudella.
Seuraavaksi Heinäluoma yritti vetää Pekkariselta maton alta julistamalla verottomuuden mahdottomaksi, mikäli budjetin raameissa aiotaan pysyä; asia kuulemma jää budjettiriihessä ratkaistavaksi.
Vastavuoroisesti MTK päästi Heinäluoman ehdotuksesta utopiahuurut ulos julistamalla aikataulun mahdottomaksi; tavoite jouduttaisiin toteuttamaan tuontialkoholilla. Alkuperä olisi ilmeisesti Brasilia, ja sen alkoholituotannon ympäristö- ja eettiset arvot on sotkettu jo useampaankin kertaan suohon.

Bio-alkoholista on tullut liikennepolttoaineitten mantra. Sen tyhjyys valjennee mantran hokijoille vasta sitten, kun sitä ryhdytään laajemmassa mitassa käyttämään polttoaineena.
Ensinnäkin tuotetun alkoholin energiahyötysuhde on alle 100%. Sen valmistus kuluttaa energiaa - lähinnä öljyyn perustuvaa - enemmän kuin tuote sisältää. Ei tunnu kovin järkevältä polttaa sataa litraa öljyä, jotta saisi erän palavaa nestettä, jolla voi korvata 80 litraa öljyä.
Toisekseen käymisprosessissa muutetaan sokeria alkoholiksi jokseenkin tarkkaan 50%-suhteella; kilosta sokeria syntyy puoli kiloa alkoholia. Se toinen puoli kiloa ei häviä jäljettömiin, vaan tulee prosessista ulos hiilidioksidina. Olen antanut kertoa itselleni, että hiilidioksidipäästöjä pyritään vähentämään. Olen joko ymmärtänyt väärin tai päästöihin ei lasketa polttamista edeltävää hiilidioksidin muodostusta.

Ymmärrän, että kemian perustiedot eivät kuulu ministereiden eivätkä varsinkaan kansanedustajien pätevyysvaatimuksiin, joten tuota aukkoa tiedoissa ei voi lukea heille kovinkaan suureksi synniksi.
Sen sijaan loogisuutta heiltä on lupa odottaa ja edellyttää.
Hallituksella on ja sillä on oltava käytettävissään tarvittava asiantuntemus kaikkien päätettävään asiaan vaikuttavien seikkojen selvittämiseksi. Jos kuultavat asiantuntijat valikoidaan poliittisesti tarkoitushakuisesti, ei lopputuloskaan voi olla yhtään enempää. Katseet pitääkin kääntää niihin asiantuntijoihin, jotka tuota bio-alkoholia suosittavat liikennepolttoaineiden ratkaisuksi. Pettikö asiantuntemus, vai korvasiko ideologia faktan?