Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka teki suomalaista oikeushistoriaa määräämällä lautamiehen pantavaksi syytteeseen virkavelvollisuutensa rikkomisesta. Lautamies oli jo ennen oikeuden istuntoa päättänyt, että tuomiota ei tule. Oikeudenkäymiskaari puolestaan määrää, että asia on arvioitava oikeudessa esitetyn näytön perusteella ja vastapuolella on oltava tilaisuus lausua kantansa esille tuotuihin seikkoihin.
On ainakin mahdollista, että lautamiehen läheinen ystävyys syytetyn kanssa vaikutti ratkaisuun. Mutta miten hän tiesi etukäteen myös tuomarin ja toisten lautamiesten käsityksen; yksinäänhän hän ei voinut asiaa ratkaista.

Oikeus oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin on oikeusvaltion ehdoton edellytys, eivätkä oikeuden jakajat saa edes vaarantaa sen toteutumista. Oikeudenmukaisuuden ja puolueettomuuden toteutuminen varmistetaan sillä, että päätösten perustelut julkaistaan ja niiden on kestettävä kriittinenkin arviointi. Ainakin Raimo Vistbackan (PS) kirjalliseen kysymykseen KK 464/2006 antamassaan vastauksessa oikeusministeri Leena Luhtanen (SDP) totesi päätösten perustelemisen niin tuomioissa kuin muussakin viranomaismenettelyssä olevan jo nykyisellään laissa niin selkeästi määrätty velvollisuus, että säädösten täsmentämistä ei tarvita.
Muuta Luhtanen ei tosin olisi voinutkaan vastata, koska mm. Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut päätösten perustelut ja nk. kontradiktorisen periaatteen ihmisoikeuskysymykseksi, ja niiden toteutuminen on perustuslain määräämänä lailla turvattava. Jos EIT:n linjaamaa oikeutta ei olisi Suomessa lailla riittävästi säädelty, olisi oikeusministeriö ollut velvollinen valmistelemaan tarvittavat lainmuutokset.

Kovin kummallista tuntuukin, miksi tuota velvollisuutta niin laajasti rikotaan, ja miksi laillisuuden valvojat järjestelmällisesti sen hyväksyvät - "ei ole menetellyt virheellisesti". Tosin laillisuuden valvojat itse jättävät toistuvasti perustelematta omat päätöksensä. Esimerkiksi oikeusasiamies ilmoitti viime vuonna 1200 kertaa ykskantaan, että "ei ole syytä epäillä" - keskimäärin 6 kertaa jokaisena työpäivänään. Noissa ratkaisuissa ei ole mitään selitystä, millä perusteella EOA päätyi ratkaisuunsa. Ehkä hän arvio kantelijan valehtelevan ja olevansa vakuuttunut, ettei virkamies ole voinut tehdä väitettyä tekoa.
Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan EOA Riitta-Leena Paunion ja AOK Jaakko Jonkan käsitykset Luhtasen toteaman velvoittavuuden ja laillisuusvalvonnassa velvoitteen laiminlyömisestä noudatetun välinpitämättömyyden välisestä ristiriidasta. Eikö kaikessa julkisessa toiminnassa olekaan noudatettava tarkoin lakia?
Yksityisen kansalaisen tekemän kantelun kautta ei kokemukseni mukaan asiaan tule valaisua, mutta jos laillisuusvalvojien toimintaa valvova perustuslakivaliokunta kiinnittäisi asiaan huomiota, niin ehkä valiokunnan kuultavana olevat valvojat suostuisivat puhumaan muustakin kuin ilmojen vaihtelemisesta. Valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) voinee ainakin harkita asiaa, ja mikseipä muutkin valiokunnan jäsenet.

Laissa säädetyn perusteluvelvoitteen rikkomalla tuomari tai virkamies vain asettaa itsensä ainakin epäilyksen alaiseksi, mahdollisesti jopa syytteen alaiseksi. Hän myös jättäytyy esimiestensä ja valvojiensa armoille uskoen, ettei siihen puututa. Toistaiseksi nuo esimiehet ja valvojat ovat olleet valvottavansa luottamuksen arvoisia, perusteluvelvoitteen rikkomisin ei ole puututtu. Ehkä Jonkan viitoittamana käytäntö muuttuu - sittenkin.
Perustelun puuttumisen voi ymmärtää siinä tapauksessa, että laillista perustelua ei ole. Silloin päätösvalta on korvattu mielivallalla. Vallan kolmijako-opin luojan Montesquieun mukaan "Ei ole julmempaa tyranniaa kuin on se, mitä harjoitetaan lakien varjolla ja oikeuden naamion takana."