Bensiinin hinta ylitti jo yleisesti kipurajana pidetyn 1,40, Pohjois-Suomessa jopa haamurajan 1,50. Hinnassa on veron osuus ALV huomioituna n. 70%.
Aiemmin 1,25 hintatasoa sietämättömänä ja koko kansantaloutta vaarantavan veron alentamista kahdella välikysymyksellä vaatinut keskusta Mauri Pekkarisen johdolla pitää veron alentamista nyt mahdottomana. Huutoon yhtyy myös SDP ja hallituspaikkaa kärkkyvä kokoomus.
Hallitus väittää veronalennuksen valuvan öljy-yhtiöiden taskuun. Hallitus halunnee sanoa, että markkinat eivät toimi, aitoa hintakilpailua yhtiöiden välillä ei ole. Markkinatalouden mekanismeja ylistävä kokoomuskin jakaa hallituksen näkemyksen. Ehkä se markkinatalous ei olekaan niin toimintakykyinen kuin kokoomus antaa ymmärtää, ainakin se johtavan markkinatalouspuolueenkin mielestä toimii valikoivasti.

Pohjoismaisten sähkömarkkinoitten myönnetään toimivan puutteellisesti: markkinajohtajat Fortumin johdolla voivat vapaasti sanella hintatason. Tukkusähkön katteet ovatkin kunnioitettavat, ja kuluttajan on pakko maksaa nuokin ökyvoitot, -osingot ja -optiot. Myös Pekkarinen myhäilee tyytyväisenä valtion saamia osinkotuloja, onhan sekin pois kansalaisilta ja rassaa eniten pienituloisimpia. Sähkösopimusten kilpailuttamisella kuluttaja voi vaikuttaa vain tukku- ja vähittäissähkön hintaeroon. Sen alhaisuus näyttää erityisesti kiukuttavan Fortumin tj. Mikael Liliusta - ehkä tuossa kohdassa markkinavoimat toimivatkin väärin.
Samaa teesiä hallitus julistaa myös ruuan ALV:n alentamisesta: alennus hyödyttäisi vain kauppojen katteita. Aiemmin alennusta vaatinut keskusta piti sitä suorastaan välttämättömänä kotimaisen elintarviketuotannon ylläpitämiseksi. Ilmeisesti markkinatalouden mekanismit eivät toimi silläkään sektorilla. Taannoista maidon halpamyyntiä - parhaimmillaan muutamalla sentillä litra - eräät keskustan poliitikoista pitivät jopa tuottajia pilkkaavana! Ehkä markkinatalous toimi siinä liiankin tehokkaasti.

Ruuan ALV:n alentamista vastaavan veronalennuksen antamisen suurituloisimpien varallisuusveron poistolla hallitus - etenkin "työväen etuja" ajava SDP ja Eero Heinäluoma - näki hyödyntävän markkinoita. Olihan sillä - kuulemma - pääomanmuodostusta ja investointeja lisäävä ominaisuus. Tilastot kuitenkin kertovat pääomien ja investointien laajasta ulkoistamisesta. Globaalisti tarkasteltuna pääomapiirien investointikyky eittämättä parani, mutta epäselväksi on jäänyt, miten suomalaisten lisääntyneet sijoitukset ulkomaille edesauttoivat kotimaista työllistymistä.

Keskustelusta on jäänyt täysin vaille huomiota vähittäiskaupan - puhuttiinpa sitten ruuasta tai polttoaineista - hintapaineet. Katteiden alentuessa hintatasoa on nostettava, jotta vähittäiskaupalla ylipäätään olisi jatkuvuutta. Lopputulos näkyy kuluttajan kukkaron ohenemisena. Jos kaupan katteisiin tehdään liikkumavaraa veronalennuksella, jää ilmeisesti inflaation aiheuttamat korotukset ainakin osittain tapahtumatta. Kuluttajan kukkaron kannalta on saman tekevää, millä perusteella hinnannousu jää tapahtumatta. Sen kukkaron sisältö lopulta määrää kaupan volyymin, ja volyymin kasvu edistää taloutta myös lisääntyvien työpaikkojen kautta. Se puolestaan tuo kansan kukkaron lisää volyymiä kasvattavaa voimapaperia.
Eivätkä tuossa verovetoisessa markkinatuessa valtion verotulotkaan välttämättä alenisi. Eivät ne alentuneet autoveroa laskettaessakaan. Vilkastunut kauppa toi valtionkin pussiin aiempaakin enemmän, eikä aivan vähäinen ollut autokaupan lisääntyneiden työpaikkojenkaan tuoma veronlisäys; kokonaisvaikutusta ei liene kukaan laskenut.
Ruuan ALV:n alentamisen vaikutus olisi ainakin samansuuntainen, sillä pienituloisilla käytettävissä olevat varat rajoittavat ruokakorin arvoa. Hinnan alennuksella korin arvo mitä ilmeisimmin pysyisi entisellään, sisältö kasvaisi. Ainakaan sisältö ei pienenisi entisestään, kun veron alennuksen vuoksi jotkin hinnankorotukset jäisivät toteutumatta.