Kun diplomatia epäonnistuu, siirtyy puheenvuoro aseille. Näin myös Lähi-Idässä - jälleen. EU-maat evakuoivat kansalaisiaan ja suomen ulkoministeriö saa huutia kelvottomasta toiminnastaan.

Kaukaa katsoen on helppo antaa neuvoja, kun asioiden taustoja ei tarvitse ottaa huomioon sikäläisten kokemalla tavalla. Siksi en sitä yritäkään. En kuitenkaan lakkaa ihmettelemästä "Palestiinan valtio" -motiivia: nuo kiistellyt alueet olivat vuoden 1967 sotaan saakka Jordanian hallinnassa. Miksi Palestiinan valtio ei silloin ollut esillä?
Eri osapuolien pahoihin ja hyviin tuomitsemisen sijastakin teen rinnastuksen:
Oletetaan, että Karjalaa takaisin vaativat suomalaiset ryhtyvät vauhdittamaan vaatimuksiaan raketein ja pommiattentaatein Pietarilaisiin ravintoloihin ja asuinalueille. Pitäisikö Suomen panna omat militanttinsa järjestykseen, vai jätetäänkö se vastuu venäläisille sotajoukoille?
Ja jos Suomi ei halua/kykene kurin palauttamiseen, niin minkä suuruista venäläisten offensiivia ulkoministeri Erkki Tuomioja pitäisi ylimitoitettuna?

Noin 40 vuoden kokemuksella olen päätynyt syvään skepsismiin tuon alueen rauhoittumisesta. Lähinnä odotan enää, missä vaiheessa ja missä laajuudessa EU:n "kansallisilla voimavaroilla toteutettava" kriisihallintaoperaatio tuolla alueella alkaa. Kysehän on EU:n lähialueen selkkauksesta, joka Kongoakin konkreettisemmin vaikuttaa EU:n alueen vakauteen.
Sillä operaatiolla en näe loppua ainakaan yhden sukupolven aikana. Ehkä ulkoministeriö pystyy kotiuttamaan sinkkiarkut vielä elossa olevia kansalaisiaan nopeammin ja tehokkaammin.