Sosiaali- ja terveysministeriön professori Sirkka-Liisa Kivelältä tilaamaan vanhustenhoidon tilaa selvittäneen raportin julkistamisesta tuli piirileikki, kun raportissa todettuja epäkohtia kavahtanut ministeriö peruutti eiliseksi suunnitellun tiedotustilaisuuden.
Vanhustenhoidon vakavat ongelmat ovat jo toistuvasti nousseet julkiseen keskusteluun, joten siihen nähden tutkimus ei voinut olla ministeriöllekään yllätys. Sillä perusteella voidaan ministeriötä arvostella myös halukkuudesta ongelmien pimittämiseen ja ylireagoimisesta, herkkänahkaisuudestakin. Ehkä vaalit ovat taas liian lähellä, ja ministeri Liisa Hyssälä yritti siksi pitää kilpeään epätodellisen kirkkaana.

Huolestuttavinta tuossa episodissa oli Kivelän julkisuuteen saattaman oman tiedotteen sanoma:
Ministeriö oli jo raportin laatimisvaiheessa pyrkinyt ohjailemaan, mitä siinä olisi saanut esittää; ainakaan parannusehdotukset eivät olisi saaneet aiheuttaa lisäkustannuksia. Kivelä ei kuitenkaan suostunut korvaamaan etiikkaansa etikalla: "Minä en voinut kirjoittaa, että kaikki on hyvin."
Ministeriön sensuroinnilla tavoittelema matala profiili kohosi korkeammaksi kuin avoimella menettelyllä tunnustetut jo tiedossa olleet ongelmat olisivat voineet aiheuttaa. Profiilia kohotta sen mukana virinnyt epäilys, että ministeriöiden tilaamia lausuntoja olisi aikaisemminkin kaunisteltu tilaajalle mieluisampaan muotoon; sitä saa mitä tilaa!
Viitteitä lausuntojen tarkoituksenhakuisuudesta on toki aiemminkin ilmennyt; asian tunteneet ovat joutuneet ihmettelemään ongelmallisten kysymysten sivuuttamista tai suorastaan vääristymistä tunnistamattomaan muotoon. Nyt niiden tilaajalähtöinen alkuperä sai vahvistuksen.
Lausunnon antajan asema on kieltämättä kiusallinen. Hän joutuu puun ja kuoren välissä asettelemaan sanojaan säilyttääkseen mahdollisimman suuren osan omasta arvovallastaan, mutta kuitenkin turvaamaan tuottoisan asemansa lausunnonantajana; tyytymättömän tilaajan on helppo antaa seuraavat toimeksiannot "myönteisemmin" asiaan suhtautuville. Kun tutkijan omatunto on koetusti venyvä ja selkäranka taipuisa, voi tilaaja luottaa "oikeaan" asenteeseen seuraavissakin toimeksiannoissa.

Asiassa on myös vakavampi puoli: noita lausuntoja tilataan ja käytetään lainsäädännön valmistelussa. Jos lausunto on tarkoitushakuinen, ei sen perusteella laadittu normikaan voi olla enempää. Lausunnon antajan vastuu lausuntonsa vuoksi kieroutuneeseen normiin on juridisesti selvittämättä.
Toivottavasti nyt ilmi tulleen tapauksen perusteella käydään ainakin poliittinen keskustelu lausunnonantajien riippumattomuudesta ja puolueettomuuden varmistamisesta. Tuollaisen keskustelun avaukseksi haluan siteerata meilläkin käytössä olevan vallan kolmijako-opin luonutta Montesquieu'a:
"Ei ole julmempaa tyranniaa kuin on se, mitä harjoitetaan lakien varjolla ja oikeuden naamion takana."