Puolustusvoimien lippupäivän paraati eilen Vaasassa järjestettiin ensimmäistä kertaa ilman sotiemme veteraaneja. Heistä nuorimmat ovat jo 80-vuotiata. Ei tarvitse liioitella tippaakaan väittäessäni heidän olleen itsenäisyydellemme ratkaisevan tärkeässä osassa. Mutta miten heidät on palkittu ansioistaan?
Onneksi edes n. 30-vuoden takaisesta syyllistämisestä on päästy, mutta hautapaikkaakaan hallitusherramme eivät olisi heille suoneet kuin maksua vastaan. Eduskunnasta sentään löytyi enemmistöksi saakka sen verran häveliäisyyttä, että maksuttomuus jätettiin kunkin seurakunnan harkittavaksi. Esimerkiksi totopelaajille arpajaisveron muutoksella annetusta vuotuisesta 4 miljoonan euron etuudesta ei kuulemma "yksikään viisari väräyttänyt"(HE 150/2004, 2.käsittely 26.10.2004) , mutta sitä pienempi hautajaisavustus veteraaneille ilmeisesti kaataisi valtion talouden?

Myös veteraanien kuntoutuksen määrärahoja alennetaan vuosittain, väheneehän kuntoutettavien määräkin. Mutta kuka huijaa ja ketä, kun vuosittaista kuntoutusta väitetään tarjottavan jokaiselle veteraanille? Todellisuudessa siihen pääsee vuosittain vain n. puolet veteraaneista, ja heidänkin kuntoutusjaksoaan lyhennettiin viikosta viiteen päivään.
Ilmeisesti "kaikkien veteraanien vuosittaisesta kuntouttamisesta" puhuva hallitus tietää väitteensä perättömäksi, kun oikeuden kirjaaminen lakiin ei saa tarvittavaa vastakaikua.
Eduskunnassa jätettyjen lukuisten laki-, talousarvio- ja toimenpidealoitteiden kohtelua tarkastellessa nousee kirkkaana johtotähtenä esiin, että nimenomaan SDP on veteraanien aseman parantamisen esteenä. Liittyykö siis itsenäisyytemme turvanneisiin sotiin edelleen sellaisia poliittisia intohimoja, jotka ylittävät SDP:n sietokyvyn? Olisiko sotien toisenlainen lopputulos ollut SDP:lle mieluisampi?
Muutamalle entiselle poliitikolle tuottoisan eläkeviran tarjoavan ulkopoliittisen tutkimuslaitoksen perustamisen sijasta - ulkopoliittinen tutkimushan ei käsittääkseni ole retuperällä - olisin mielelläni nähnyt eduskunnan juhlapäätöksenä veteraanien kunniallisen saattamisen haudan lepoon turvaavan puitelain, jolla olisi määrätty raamit niin asumiselle, hoidolle, kuntoutukselle kuin sille "viimeiselle matkallekin".