Heidi Hautala onnistui nostamaan myrskyn vesilasissa kritisoimalla eduskunnan juhlaistunnossa pitämässään ryhmäpuheenvuorossa Venäjän sisäpoliittista tilannetta tavalla, jota ei pidetty siihen tilaisuuteen sopivana. Heidi näki Venäjän taantuneen vallankäytössään tsaarin aikaan.
Ottamatta lainkaan kantaa siihen, onko Heidi mahdollisesti oikeassa vai ei, täytyy kysyä, eikö hän ole lainkaan kiinnostunut oman maan ongelmista. Eivätkö risukasat omalla takapihalla ole yhtä "seksikkäitä", vai halusiko Heidi todistaa niiden siedettävyyttä sillä, että jossakin muualla asiat ovat ainakin hänen mielestään vielä huonommalla tolalla?

Heidi puolustautui kohua vastaan: "En sanonut, että Venäjän demokratia on kuin tsaarin aikana, vaan duuman valtaoikeudet. Se on ihan eri asia ja pidän siitä kiinni."
Ehkä Heidin pontimena puheeseensa oli jälleen esille noussut Marin kansan tapaus, josta Heidi on aikaisemminkin lyönyt rumpua raskaalla kädellä. Kieltämättä ainakin julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Marin kansan ihmisoikeuksia on loukattu vakavastikin, ja on sinänsä hyvä, että myös heidän oikeuksiensa kunnioittamisesta kasvatetaan diplomaattista painetta vallankäyttäjien suuntaan. Mutta ovatko suomalaiset Heidin silmissä paarialuokkaa marilaisiin verrattuna, koska heidän ihmisoikeuksiensa loukkaukset eivät ole herättäneet hänessä vähäisintä kiinnostusta?
Jos noin on, ehkä Heidin kannattaisi sulkeutua kammioonsa pohtimaan, ketä hänet onkaan valittu edustamaan.

Kyllä Heidikin on täysin tietoinen suomalaisesta hallintokulttuurista, jossa "vakiintunut käytäntö" ylittää eduskunnan säätämät lait ja kansalaisten niissä turvatut oikeudet. Sellaiset valtaoikeudet Suomen "duumalla".
Tuskin muoto voi olla Heidillekään sisältöä tärkeämpää; kunhan eduskunta saa "vapaasti" - tosin Heidinkin hyväksymin EU-rajoituksin - päättää laeista, ei ole merkitystä sillä, vaivautuuko joku hallintoviranomainen niitä noudattamaan?
Tuohon viranomaisen rajoittamattoman harkintavallan "mankeliin" joutunut kansalainen menettää totaalisesti lakisääteisen oikeusturvansa, kun koko hallintokoneisto valjastetaan suojelemaan harkinnan mielivaltaan vaihtanutta viranomaista. Siinä prosessissa harkintavallan puuttuminenkin korvataan juridoselityksillä ja "vakiintuneella käytännöllä".
Noiden hallinnon rattaisiin jauhettujen kymmeniin tuhansiin kasvanut joukko kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Perusoikeuksistaankin virkavastuisesti riisuttujen joukko on paljon näkyvää suurempikin, kun huomioidaan ne, jotka ovat luopuneet oikeuksistaan korkeiden kustannusten vuoksi tai uskoen, ettei "korppi korpin silmää noki".
Vai olisiko Heidi itsekin noita "korppeja"?