Eduskunnan oikeusasiamies on tutkinut Seurakuntaviestin jakelusta kaikkiin talouksiin tehdyn kantelun ja todennut sen laittomaksi, uskonnonvapautta rajoittavaksi.
Maallikkojärjellä ajatellen päätös on omituinen: ainakaan minä en ymmärrä miten ilmaisjakelulehdellä voitaisiin estää tai rajoittaa ketään harjoittamasta siitä poikkeavaa uskontoa. Tartuntafobiakin on yksinkertaisimmin torjuttavissa jättämällä ko. julkaisu lukematta.

EOA:n pontimena on täytynyt olla henkilön oikeus olla vastaanottamatta hänen uskontonsa vastaista materiaalia. Mainoskieltoa postilaatikossa käytetään melko yleisesti ja käsittääkseni sitä kohtuudella kunnioitetaankin. Mainosjakelun kieltäneet henkilöt ovatkin eräissä tapauksissa pahoittaneet mielensä siitä, että eivät mainoskieltonsa vuoksi ole saaneet Seurakuntaviestiäkään. Kohden ei näytä olevan koskaan.
EOA:n päätös on mielenkiintoinen arvioitaessa mihin kaikkeen tapauksen voi rinnastaa. Poliittiset julkaisut ilmi selvästi ovat vastaavia. Niidenkin joukkojakelu on siis laiton? Ainakin poliittiset näkemyserot tuntuvat herättävän uskonnolliseen hurmokseen rinnastuvia intohimoja; joissakin tapauksissa reaktiot ovat olleet jopa uskonnollista kiivastumista rajumpiakin.
Myös liivimainokset ilmaisjakelulehdissä ovat aikaansaaneet paheksuvia kirjoituksia yleisönosastoihin; nekin siis laittomia? Samoin joukkojulkaisut, joissa on lihaa sisältävien einestuotteiden mainoksia?

Jos EOA:n ratkaisu katsotaan koskevan yleisesti oikeutta välttyä epätoivottavalta viestiltä, niin seurakuntien perinteinen tapa kutsua väki Jumalanpalveluksiin kirkon kelloja soittamalla on selvästikin julistettava pannaan. Niiden kuulumista ei voi edes postiluukun viereen asetettavalla kiellolla estää. Myös sielunkellojen soitto hautajaisissa kuuluneen lakkautettavien listoille. Onhan ainakin mahdollista, että keskuudessamme on sellaisten uskontokuntien edustajia, jotka haluavat haudata läheisensä hiljaisuudessa. Saattaahan se loukata myös yksityisyyttäkin; kuolema, jos mikä, on sellainen henkilön terveydentilaa koska asia, jonka julkistaminen on lähtökohtaisesti kielletty.
Entä äänekkäät kuulutukset urheilukilpailuissa?
Ilmi selvästi etukäteissensuroinnin pitää koskea myös internettiä; ainakin uskonnollista materiaalia sisältävillä sivuilla on varoitettava pornosivustoja vastaavalla tavalla sisällöstä. Periaate on laajennettava myös maailmankatsomuksellista ja poliittista aineistoa sisältäville sivuille.

EOA:n pätös on nähtävä oikeusperiaatteittemme lähentymisenä amerikkalaiseen järjestelmään:
kuluttaja on (edes)vastuuton, joten kaikki vastuu on tuotteen/palvelun/tiedon tarjoajalla.
Jään odottamaan ensimmäistä suomalaista ratkaisua, jossa puukon myyjä tuomitaan vamman tuottamisesta, koska ei ole erikseen varoittanut tuotteen käyttäjää astalon mahdollisesta vaarallisuudesta.