Eilisessä välikysymyskeskustelussa vanhuuspalveluista ministeri Liisa Hyssälä torjui välikysymyksen perusteluita mm. vetoamalla valtion lisääntyneisiin määrärahoihin:
"Hallitus on korottanut kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia 350 miljoonalla eurolla...."
Suullisella kyselytunnilla 16.2.06 hän selvitteli mm. kansallisen terveyshankkeen kustannuksia, kuinka 900 miljoonan kokonaiskustannuksista: "200 miljoonaa euroa siitä arvioitiin tulevan rationointihyötyinä. Se saavutetaan. Lopusta on sovittu, että kunnat ja valtio maksavat puoleksi. Tämä on lisärahoitus, mikä on tullut tähän, ja sitä kautta näitä asioita on hoidettu."
Kuntien maksuosuutta siis kasvatettiin 350 miljoonalla eurolla. Sovittiinko asiasta, ja jos niin kenen kanssa? Vai saneliko valtio yksinkertaisesti kuntien maksuosuuden samalla kun se ottaa ansiokseen, että vastasihan valtio sentään menojen puolikkaasta.
Kokonaisuus huomioiden valtio tosiasiallisesti leikkasi kuntien valtionosuuksia 350 miljoonalla eurolla.

Otetaan rinnastus toiselta sektorilta:
Työnantaja määrää käytettäväksi uusia turvavälineitä ja määrää työntekijät itse kustantamaan puolet niiden hinnasta ja kuluista. Hyväksyisivätkö työntekijöitä edustavat liitot tuon mukisematta sillä perusteella, että työn turvallinen suorittaminenhan on työntekijöiden velvollisuus ja hehän siitä hyötyisivätkin alentuneena loukkaantumisriskinä.

Nyt vaikuttaa siltä, että etenkin työntekijäjärjestöjä lähellä olevat edustajat ovat valmiit hyväksymään menettelyn ainakin julkishallinnossa. Ehkäpä siis myös ammattiyhdistyksen piriin kuuluvissa asioissa?

Mitä ihmettä äänestäjien pitäisi ajatella edusmiehistään, jotka ovat ensiksi hallituksesta ja eduskunnasta käsin lisäämässä kuntien velvoitteita antamatta niiden hoitamiseen tarvittavia resursseja, ja seuraavana päivänä samat puolueet - usein jopa samat edustajat - valittavat kunnanvaltuustoissa kuinka valtiovalta lisää velvoitteita antamatta niiden hoitamiseen tarvittavia resursseja.
Ainakaan vastuullisuutta tuosta ei voi löytää parhaalla tahdollakaan; kelvottomia päätöksiä tekevät edustajamme vain piiloutuvat kasvottoman instituution taakse. Heidän ymmärryskykyäkin sopii epäillä. Mikään instituutio ei sinällään omaa päätöksentekokykyä; niissä päättävät vain ja ainoastaan fyysiset henkilöt. Tuossa tapauksessa jopa he itse, jotka myöhemmin arvostelevat huonoja päätöksiä. Niitä itse tekemiään huonoja päätöksiä.
Sinällään myönteistä, että huonoja päätöksiä tehneet tohtivat edes kiertokautta tunnustaa tekonsa, mutta ainakin jonkin asteista vastuunkantoakin voisi kohtuudella odottaa.