Sanomalehti Keskisuomalainen selvitteli nuorisojärjestöjen valtionavustusten jakautumista ja totesi poliittisten järjestöjen kaappaavan muita ryhmiä ronskisti suuremman osuuden. Keskimäärin tukea jaettiin ei-poliittisille nuorisojärjestöille n. 7,7 euroa jäsentä kohden, kun poliittiset järjestöt saivat yli 48 euroa. Kokoomuksen ja vihreitten järjestöt jopa 68 euroa.
Samaa jakosuhdetta näkyy noudatettavan myös kunnallisten nuoriso- ja kulttuuriavustusten jaossa. Usein järjestölle on merkittävää taloudellistakin hyötyä siitäkin, että sen keskeisellä toimijalla on läheiset henkilösuhteet keskeiseen kuntapäättäjään.
Varsinaisten avustusmäärärahojen lisäksi "poliittisesti korrekteille" yhteisöille voidaan kohdentaa etuja muullakin tavoin. Siitä esimerkkinä vaikka Jyväskylä, joka määräsi suositun Sepän aukion kirpputorin maksulliseksi ja luovutti rahastusoikeuden Sointu Ojosen vetämälle Jyväskylän Partiolaiset ry:lle. Partio ei ole ainakaan Keski-Suomen partiolaisten lippukunnan jäsen vaikka toimiikin sen toimistosta käsin; ei sillä näytä olevan ainakaan merkittävää omaa toimintaakaan. Ojonen on paitsi Keski-Suomen partiolaisten toiminnanjohtaja, myös kokoomusvaikuttaja Henna Virkkusen vaalitukiryhmän vetäjä. Virkkunen on kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Eilisessä blogimerkinnässäni viittasin Suomessakin yleiseen slaavilaista alkuperää olevaan oikeuteen "syödä kuormasta". Tuon yleisesti tunnetun ja jälleen kerran todeksi vahvistetun poliittisen välistävedon perusteella ei ole syytä ihmetellä virkavastuisten hallintovirkamiestenkin asennoitumista erilaisiin privilegioihin. Onhan niillä poliittinen hyväksyntä.
Suomalaista järjestelmää voidaan perustellusti kutsua "itsekorruptioksi", antaahan siinä päättäjä omalle viite- tai taustayhteisölleen etua, joka voidaan katsoa niin moraalittomaksi kuin laittomaksikin; kansalaisethan ovat tasa-arvoisia lain edessä. Tai ainakin pitäisi olla. Ainakin niin lukee lakikirjassa.

Suoranaisiin jääviysrikkomuksiin puututaan joissakin tapauksissa. Esimerkkinä vaikkapa ministeri Suvi Lindénin omalle golfseuralleen myöntämä avokätinen tuki, joka sittemmin johti ministeriuran päättymiseen. Tunnustuksen arvoinen rehti teko ministeriltä, mutta valitettavan harvinainen Suomessa.
Hieman taitavammin toimien, pysyttelemällä vain taustavaikuttajana, tuotakaan uhkaa ei ole. Siitä huolimatta lopputulos on todellisen vaikuttajan toiveiden mukainen; miksipä asiasta nimellisesti päättävä virkamies ryhtyisi opponoimaan myös omasta virkaurastaan päättävän esimiehensä kuiskaamaa toivomusta "myönteisestä suhtautumisesta"! Siitäkin on tuore esimerkki, kun nykyisen kulttuuriministeri Tanja Karpelan uutukaisen ylkämiehen Olli Saarelan elokuva "Suden vuosi" sai 660.000 euron ennätystukiaiset Karpelan alaisuuteen kuuluvalta Elokuvasäätiöltä.