Nopean toiminnan joukot ovat ajautuneet pattitilanteeseen jo ennen joukkojen muodostamista. Nyt kiista sovituista palkkaeduista uhkaa hajottaa joukot jo koulutusvaiheessa. Palkan maksaja vaatii maitojunaa tarjoamalla allekirjoituksia jo tänään, mutta saajapuoli väittää, ettei luvattuja palkkaetuja ollakaan antamassa.
Olipa kumpi puoli tahansa oikeassa, ei rivikansalainen voi kuin hämmästellä kiistaa. Jos luvatuista palkkaeduista ollaan tinkimässä, niin eikö valtio olekaan luotettava sopimuskumppani?
Jos taas saajapuoli on aikataulua hyväksikäyttäen kiristämässä lisäetuja, niin onko samanlainen kiista odotettavissa myös siinä vaiheessa, kun lähtökäskyn saaneita joukkoja kootaan?
Luotettavuus ainakin osoittautui jälleen kyseenalaiseksi.

Luotettavuus on osoittautunut suomalaisen hallinnon akilleen kantapääksi aikaisemminkin. Viime viikolla EU ilmaisi oman epäluottamuksensa jäädyttämällä pohjoisten tukien maksatuksen. Sen käsityksen mukaan Suomi on laiminlyönyt tukien valvonnan. Suomi puolestaan viittaa kansalliseen kulttuuriin ja vakaaseen uskoon, että vastuulliset viranomaiset toimivat aina määräysten mukaisesti.
Lukuisat ilmi tulleet väärinkäytökset ovat kuitenkin kiistaton osoitus, että lapsenomaiselle luottamukselle ei ole todellisuudessa katetta. Jos järjestelmä antaa mahdollisuuden "syödä kuormasta", on aivan varma, että ennemmin tai myöhemmin joku syö kuormasta.
Ilmeisesti suomalaisessa hallinnossa on vielä runsaasti piirteitä slaavilaisesta tsaarinhallinnosta; mikä on kuormasta pudonnut, olkoon menetetty riippumatta siitä, putosiko se omia aikojaan vain avittiko joku.

EU:hun aktiivisesti pyrkivät entiset neuvostovaltiot ainakin pyrkivät karsimaan korruptiota hallinnostaan. Osoituksena vakaasta tahdostaan mm. Ukrainan edustaja luetteli useita oikeusprosesseja, joissa on asetettu korkeita virkamiehiä syytteeseen. Mutta mitä tekee Suomi? Se pyrkii vähättelemään ilmi tulleitakin väärinkäytöksiä ja valjastaa koko hallintokoneistonsa tuomioistuimia ja laillisuusvalvontaa myöten varmistamaan, ettei epäilyttäviäkään tapauksia tutkita.
Eikä varsinkaan ketään aseteta vastuuseen niistä.
Suomalaisen korruption takuumiehinä toimivat virkavastuisesti laillisuutta valvojat oikeuskansleri ja oikeusasiamies. Heidän järjestelmällinen asenteensa virkakunnan väärinkäytöksiin on, että "ei ole syytä epäillä", asiaa ei tarvitse edes tutkia yksinkertaisesti siitä syystä, että laki kieltää virka-aseman väärinkäyttämisen.
Näenkö suomalaisessa laillisuusvalvonnassa häntäänsä jahtaavan koiran?