Keskisuomalainen toppuutteli eilisessä pääkirjoituksessaan intoa EU-perustuslain pikaista ratifioinnista mm. viittaamalla asian nousemiseen perussuomalaisia hyödyttäväksi vaaliteemaksi:
"Mahdollista on, että ratifiointi nostaisi tapahtuman eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi. Tämä hyödyttäisi perussuomalaisia ja suurissa puolueissa heitä, jotka ratsastavat eteenpäin moittimalla unionia."
Mielenkiintoinen argumentti!
Itse en ole ajatellut prosessia valtapoliittisena suosion kalasteluna, vaan tuon perutuslain kielteisten vaikutusten kautta. Olen kysynyt jo useampaankin kertaan päätösvallan siirtymisestä, mutta vastauksia ei ole kuulunut. Voitaneen siis katsoa yhteisesti hyväksytyksi tosiasiaksi, että esimerkiksi tuore poikkeuslaki nopean toiminnan joukkojen päätösvallasta muuttuu kuolleeksi kirjaimeksi, kun Suomen presidentti voi vain allekirjoittaa Brysselissä päätetyn lähtökäskyn.

PM Matti Vanhasen - ja ison joukon muita kritiikittömiä perässähiihtäjiä - mukaan mikään ei muuttuisi ainakaan niin oleellisesti, että kansalaisia olisi tarvetta kuulla asiassa. Aikoinaan kansanäänestyksessä hyväksytyn Maastrichtin sopimuksen Vanhanenkin myöntää muuttuneen "jo paljonkin", mutta kiistää kansalta oikeuden arvioida sitä kehitystä.
Äskettäin PeV:n puheenjohtaja Kimmo Sasi kyllä tuli julkisesti myöntäneeksi, että perustuslailla EU:sta tulisi lainsäätäjä. Sitähän ei kukaan ole kiistänytkään, EU-fanaatikot varsinkaan. He ovat väistäneet koko aiheen vetoamalla "kokonaisuuden hyvyyteen".
Ilmeisesti Suomen perustuslain kumoaminen on "kokonaisuutena" hyvä tai ainakin merkityksetön muutos. Tuon lainsäädäntövallan siirtymisen tunnusti myös Keskisuomalainen:
"Niinpä perustuslain voimaan astuttua päätösten taakse tarvittaisiin ainoastaan 55 prosenttia jäsenvaltioista ja 65 prosenttia unionin väestöstä. Ratkaisujen teko suoraviivastuisi, mutta samalla se laittaisi kansallisten etujen vahtimisen aiempaa työläämmäksi. Pitääkö Suomen todella edistää tämän näyn toteutumista?"

Vihreittenkin kanta on mielenkiintoinen: he hyväksyisivät itse perustuslain, mutta haluaisivat siitä kansanäänestyksen. Johdonmukainen se on heidän presidenttiehdokkaansa Heidi Hautalan pyrkimyksiin tehdä presidentistä seremoniallinen siltojen ja näyttelyiden avaaja ilman todellista vaikutusvalta. Mutta ilmeisesti hekin tietävät, että kansanäänestystä siitä ei järjestetä; vaihtoehdot ovat joko eduskunnan päätös tai prosessin raukeaminen ainakin toistaiseksi. Kansanäänestyksen ilmeisesti jyrkän kielteistä ja nöyryyttävää "EI"-vastausta vallanpitäjämme eivät voi oman uskottavuutensakin uhraten lähteä hakemaan.

Suomen perustuslain mukaan "Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, ..." .
Jos lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, niin voiko eduskunta vain jonkin "valtiosopimuksen" vahvistamisella päättää, että lainsäädäntövaltaa käyttävätkin EU-parlamentti ja Eurooppaneuvosto?
Sitähän ainakin Sasi ilmoitti tuosta EU-perustuslaista seuraavan. Odotan todella kiinnostuneena PeV:n lausuntoa hallitukselta ilmeisesti tulossa olevaan ratifiointiesitykseen. Siinähän otetaan kantaa mm. ratifioimislain säätämisjärjestykseen.
PeV esittänee samalla myös näkemyksensä, mitä tehdään perustuslain 39§:lle
"Kansanedustajalla on oikeus tehdä:
1) lakialoite, joka sisältää ehdotuksen lain säätämisestä;"
Pitäisikö sekin kumota vai riittäisikö rajaaminen koskemaan vain niitä aloitteita, joita ei ole säädelty tai säädellä Eurooppalaeilla, -puitelaeilla tai -asetuksilla?
EU-perustuslain mukaanhan aloiteoikeushan olisi yksinomaan komissaareilla, joita ei ole valittu vaaleilla. Jatkossa Suomella ei olisi aina edes omaa komissaaria.