Keskiviikkona eduskunnan käsiteltäväksi tuleva EOA:n kertomus 2005 on julkaistu netissä.
Kertomuksen tilasto-osio vahvistaa laillisuusvalvonnan keskeisimmän ongelman - kanteluiden määrä kasvaa vauhdilla - edelleen pahentuneen; nyt käsiteltiin 3008 kantelua. Uutena huikeana ennätyksenä on kirjattava EOA:n "ei ole aihetta epäillä" -vastausten suuri määrä, 1200 kpl. Lukuun eivät sisälly tapaukset, jotka tutkittiin ja moitittavaa ei ilmennyt. Tutkimatta tyrmättiin siis n. 40% kaikista kanteluista, määrällisesti kasinkertainen vuoteen 2004 verrattuna. Ennakointini oli oikeansuuntainen, mutta pahasti alakantissa.

Jos kanteluitten määrän kasvun katsotaan johtuvan kansalaisten parantuneesta tietämyksestä oikeuksistaan ja/tai parantuneista mahdollisuuksistaan valittaa saamastaan kohtelusta, niin on tunnustettava myös se, että ilmeisesti noiden lisäksi on paljon sellaisia tapauksia, joista ei kannella vaikka aihetta ehkä olisikin. Piilevä hallinnon kelvottomuus on siis suurempaa, kuin noitten kantelujen määrästä voisi päätellä.
Tuollaisen kehityksen pysäyttämiseksi perustuslakivaliokunnan olisi syytä selvittää noiden tutkimatta hylättyjen kantelujen taustoja ja perusteita hieman tarkemmin. Ei ainakaan voida todeta ykskantaan noin suuren joukon valehdelleen - valittaneen täysin keksitystä aiheesta - tai niin tietämättömiksi laeista, että valittavat menettelystä, joka ei selvästikään ole lain vastainen.
EOA kylläkin toistuvasti moittii viranomaisia päätöstensä huonosta perustelusta, mutta mikä arvosana pitäisi antaa kansalaisten oikeusturvan toteutumista virkavastuisesti valvovalle EOA:lle, jos kansalaiselle ei kanteluvastauksesta selviä millä perusteella EOA on ratkaisuunsa päätynyt.
Vähimmäisvaatimuksena voitaneen pitää, että EOA ottaisi kantaa edes siihen, onko kantelussa väitetty tekoa tehty. Kanteluvastausten luotettavuutta lisäisi vielä se, jos niistä ilmenisi millä tavoin mahdollinen teko tai sen olemattomuus on todettu sekä EOA:n käsitys, minkä lainkohdan perusteella tekoa ei ole pidettävä virheellisenä. Ainakaan en itse pahoittaisi mieltäni siitä, että EOA ilmoittaisi senkin, millä perusteella kantelussa ilmoitettua lainkohtaa ei voi soveltaa kyseiseen tekoon tai millä tavalla todettu teko ei täytä kyseisen lainkohdan tunnuksia.

Mielenkiintoista on myös se, että n. 15% kanteluista johti toimenpiteisiin, niistä 85% vain käsityksen ilmoittamiseen. EOA ei siis itse osannut ratkaista, onko teko selvästi tai vain mahdollisesti lain vastainen? Toisaalta hän vakuuttaa, että hänen kanteluvastauksensa eivät tule oikeusvoimaiseksi ja että poliisilla on tutkintavelvollisuus kun on syytä epäillä. Tulkintaoikeuskin kuuluu EOA:n mukaan tuomioistuimelle.
Jos EOA ei saata havaitsemaansa ilmeisesti virheellistä menettelyä toimivaltaisten elinten tutkittavaksi, niin salaako hän tietoonsa tulleen mahdollisen virkarikoksen ja käyttääkö hän - EIT:lle antamansa todistuslausunnon vastaisesti - muille viranomaisille ja erityisesti tuomioistuimille kuuluvaa ratkaisuvaltaa päättäessään, ettei teko anna aihetta enempiin toimenpiteisiin?
Maallikon päättelykyvyllä AEO Ilkka Raution 2003-kertomuksessa varoittama "kulissioikeudenmukaisuus"
"... lainsäädäntö (kulissit) on kunnossa, mutta yhteinen salaisuus on, että käytäntö on jotain muuta."
on hallintoviranomaisten eduskunnan säätämien lakien yli ja ohi harjoittamaa todellisuutta, ja että nimenomaan laillisuusvalvojat ylläpitävät tuota länsimaista oikeusmukaisuutta pilkkaavaa kulissia.

Mutta mitä pitää ajatella Suomen perustuslain mukaisesta kansanvallasta ja ylipäätään perustuslain noudattamisesta, kun epäkohdasta täysin tietoiset "oikeutta ja totuutta" noudattamaan velvoitetut kansanedustajat - erityisesti perustuslakivaliokunnan jäsenet - vuosi vuoden perään järjestelmän toimivuutta kehuen hyväksyvät kansalaisten oikeusturvaa pilkkaavan lumevalvonnan?