Ulkoasiainvaliokunnankin enemmistö päätyi Liisa Jaakonsaaren johdolla suosittamaan EU-perustuslakivainajan pikaista ratifiointia. Vastaavan suosituksen oli aiemmin antanut myös Suuri valiokunta. Molempien mielestä perustuslaki ei voi tulla sellaisenaan voimaan, mutta sen ratifiointi Suomessa voisi toimia lähtölaukauksena tuolle muuttamisprosessille. Valiokunta ennakoi myös Viron liittyvän lähiaikoina ratifioijien joukkoon.
Jos valiokuntien enemmistöjen suosituksissa ja niiden perusteluissa on jotakin logiikkaa, niin ilmeisesti se on, että sitoutumalla nyt tuohon sopimukseen, joka varmuudella ainakin muuttuu - ellei sitten jää pysyvästi vainajaksi - niin samalla sitouduttaisiin siihen myöhemmin tehtäviin muutoksiinkin. Etukäteen.
Mikä muu tuo logiikka voisi olla? Tuota "pienten askelten" hivuttamistahan on tehty Suomessa koko sen EU:n historian ajan. Matti Vanhanenkin myönsi eduskunnalle, että nykyinen Nizzan sopimus on muuttunut jo paljonkin siitä Maastrichtin sopimuksesta, jonka kansalaiset aikoinaan kansanäänestyksessä hyväksyivät. Pienin askelin tehtynä muutokset on voitu hivuttaa voimaan vähättelemällä tai jopa kiistämällä niitä. Malliesimerkki kiistämisestä oli markan kohtalo: Esko Aho vakuutti eduskunnalle, että asiasta päätetään myöhemmin erikseen - edellyttihän se perustuslain muuttamista -, mutta sitten kun päätöksen aika myöhemmin koitti, todettiin asiasta päätetyn joi silloin kun Aho kiisti siitä päätettävän. Sittemmin perustuslaki muutettiin vallitsevaa olotilaa vastaavaksi.
Valiokuntien enemmistön mielestä asiasta ei kuitenkaan ole tarpeen järjestää kansanäänestystä. Vanhasen käsityksen mukaan kansa arvioisi muutosta Maastrisctiin verrattuna, ei sittemmin hivuttamalla muutettuun Nizzan sopimukseen. Valiokunnat tarkoittanevat, että tuota muutosta ei ole syytäkään antaa kansalaisten arvioitavaksi. Ilmiselvästi valiokunnat odottavat kansan tuomiota. Ilmiselvästi valiokuntien huoli ei ole aiheetonkaan.

Euroopan unionista kuuluu toisenlaisia viestejä: Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso kehotti välttämään kansallista sooloilua perustuslain asiassa. Hänen mielestään nyt on syytä harkita perustuslain jatkoa - Ranskassa ja Hollannissahan se ei voi tulla voimaan. Barroso lienee arvioinut kaksikerroksista Euroopan Unionia, jossa etenkin Ranska ei kuuluisi ytimeen, ja todennut sen mahdottomaksi. Barroson viesti ei ollut Suomen EU-fanatikkojen mieleen, joten se vaiettiin meillä kuoliaaksi. Talkoisiin osallistuivat myös tiedotusvälineet.
Mene mene tekele media!
Viimeksi Barroson linjalle päätyi Anneli Jäätteenmäki, joka nettisivuillaan luonnehti Suomen ratifiointiprosessia "erikoiseksi näytelmäksi", ja ihmettelee, kenelle sitä esitetään. Henkilökohtaisesti Annelilla tuntuu olevan voimkasta pyrkyä takaisin kotimaan politiikkaan. Ehkäpä peräti matiksi matin paikalle.