Oikeuskanslerinvirasto on viimein saanut ratkaistua runsaat kolme vuotta pähkäilemänsä valituksen. Ei kuulemma antanut aihetta mihinkään.
Tuo kantelu koski jyväskyläläisen käräjätuomarin Ilkka Ruopuron oikeuden valepuvussa tekemää mielivaltatuomiota, että irtisanoutumisilmoituksensa allekirjoittamisesta kieltäytynyt olikin irtisanoutunut ilman irtisanomisaikaa. Ylemmät tuomioistuimet yhtyivät Ruopuron kantaan.
Vielä valmisteluistunnossa Ruopuro totesi, että henkilö ei ollut irtisanoutunut, joten oikeuden tehtäväksi jäisi arvioida irtisanomisen peruste. Sen jälkeen henkilö joutui vaihtamaan asianajajaa, ja juttu kääntyi täysin ylösalaisin. Asiaan sotkeutui myös STTK:n paikallinen asiamies Markku Pynnönen, joka työnantajana olleen hyvän perhetuttavansa puolesta "neuvotteli" paljon lakisääteistä irtisanomisturvaa huonomman "sopimuksen" oikeudenkäynnin välttämiseksi. Henkilön mielestä Pynnönen "istui väärällä puolella pöytää" eikä hyväksynyt "sopimusta".

Tuo korkeimmassa oikeudessa saakka vahvistettu tuomio antaa työnantajille melkoiset aseet: riittää kun tarjoaa irtisanoutumisilmoituksen työntekijän allekirjoitettavaksi, ja jos tämä kieltäytyy, katsotaan hänen irtisanoutuneen ilman irtisanomisaikaa.
Ratkaisu on monta kertaluokkaa fataalisempi kuin Ranskassa äänekästä vastustusta saanut laki nuorten työntekijöitten irtisanomisoikeudesta kahden vuoden aikana perustetta ilmoittamatta. Antaahan se suomalaisille työnantajille rajoittamattoman "oikeuden" irtisanomiseen. Laiksi noin liberaalia esitystä ei todennäköisesti edes Suomessa saisi, mutta vakiintuneena oikeuskäytäntönä sellaista kuitenkin nyt noudatetaan. Kansalaisethan ovat samanarvoisia lain edessä, onhan?

Oikeuskanslerinviraston ratkaistua asian jo kahteenkin kertaan "ei ole syytä epäillä" -päätöksillä se sai uuden käänteen. kun valmisteluistunnossa ollut asianajaja vahvisti kirjallisesti siellä todetun tapahtumien kulun. Kt Ruopuro myönsi OKA:lle antamassaan selvityksessä asianajajan lausunnon ainakin mahdollisesti oikeaksi, mutta ei pystynyt pitkän ajan vuoksi tarkalleen "muistamaan" tapahtumia.
Kantelijan vastineessa pyydettiin OKA:n virastoa hankkimaan valmisteluistunnosta laaditun yhteenvedon tai ainakin muistion, ellei yhteenvetoa ole tehty, sekä pyydettiin siitä kopio. Eihän voida ajatella, että oikeudenkäynnit olisivat vain tuomarin muistikuvien varassa ja oikeudenkäymiskaaressa säädetyt muistiot jätettäisiin tekemättä.
Muistiota ei pyydetty. Sen sijaan useamman esittelijän voimin mietittiin noin kolme vuotta sanakäänteitä, millä tuollainenkin tuomarimielivalta voitaisiin peittää. Eräänä asiaa OKA:n virastossa käsitelleenä esittelijänä Tom Smeds muun muassa viittasi "rättipäitten maihin" ja kehotti oikeusturvansa loukkaamisesta valittavaa miettimään, kuinka hänelle noissa maissa olisi käynyt.
Voi hyvä Sylvi ja muut fabriikin tyttäret! Pitääkö OKA:n virasto yleisemminkin noita kehittymättömän demokratian maita esimerkkinä laillisuusvalvonnassa noudatettavista menettelytavoista.
Se kylläkin selittäisi meillä laillisuusvalvojien suojeluksessa harjoitetun oikeusmielivallan.