Eduskunnan lähetekeskusteluun 5.4. tulleessa hallituksen toimenpidekertomuksessa K 4/2006 vuodelta 2005 todetaan EU-maksuosuuksista:
"Suomen maksut unionille kasvavat maltillisesti tulevan rahoituskauden aikana ja Suomen nettomaksuasema säilyy kohtuullisena verrattuna muihin yhtä vauraisiin jäsenmaihin."
Vajaa viikkoa myöhemmin valmistui selvitys Suomen toteutuneista maksuosuuksista:
Suomen nettomaksu nousi vuoden 2004 n. 206 miljoonasta 562 miljoonaan viime vuonna. Budjetin ulkopuoliset tutkimusmäärärahat huomioituna Suomen nettomaksut olivat huikeat 628 miljoonaa. Joulukuussa hyväksytty EU:n talouskehys korottaa tuota summaa entisestään. Maltillisestiko?
Jos 150 - 200%:n korotusta luonnehditaan hallituksen sanoin "maltilliseksi", niin mitä termiä pitäisi käyttää n. 4,5%:n palkankorotuksista? Entä eläkkeiden tasokorotuksesta 7 eurolla?

Timo Soini on julistanut slogania "Missä EU, siellä ongelma". Tuokin toteamus kohtelee todellisuutta vielä silkkihansikkain. EU on viimeistään Suomen liittymisestä alkaneesta liittovaltiokehityksessään saavuttanut tilan, jota sopii kuvata parhaiten katastrofiksi. Katastrofiksi ainakin Suomen kaltaisille pienille valtioille, joiden yli kävellään tullen mennen ja vielä palataan potkaisemaankin.
Konkreetti esimerkki tuollaisesta kohtelusta on parhaillaan vellova kiista rekkaleveyksistä. Suomalaiset kuljetusyhtiöt joutuvat kaventamaan 2,60 metriä leveät yhdistelmänsä 2,55 metrisiksi. Järkevää perustetta direktiivin vaatimukselle ei ole esitetty; tuskin sellaista voisi olla olemassakaan.
Väite leveämmän kaluston kilpailuedusta ei ole kestävä, koska hyötyleveys olisi toteutettavissa ehdotetulla sisäpuolisella laidoituksella. Siinä ylileveän ulkokuoren ilmanvastus ja lisäseinien paino olisi haitta, ei kilpailuetuus.
Myöskään selitykset tiestön kapeudesta eivät ole tältä planeetalta. En haluaisi kohdata rekkayhdistelmää tiellä, jolle mahtuu 2,55 metrinen, mutta ei 2,6 metrinen. Keskimäärin 2,5 sentin kohtaamisetäisyyden ajatteleminenkin saa ihon kananlihalle. Metrikin tuntuu pieneltä, vaikka tuskin havaitsisin eroa, jos se onkin vain 97,5 senttiä.

Viime marraskuussa Tampereen yliopistossa tarkastetussa Anne Kosken väitöskirjassa todettiin Suomen jäsenyyden perustuneen tietoiseen harhautukseen ja jopa suoranaiseen valehteluun. Edes vastaväittäjänä toiminut Teija Tiilikainen ei kyseenalaistanut havaintoja, joten Tiilikaisen EU-myönteiset kannat huomioiden tuon on katsottava tulleen virallisesti hyväksytyksi faktaksi.
Sama harhautus- ja valehtelukäytäntö jatkuu edelleen. Jos EU olisi joltakin osin aidosti suomalaisten edun mukainen, niin miksi sen vaikutuksista pitää valehdella? Eikö totuuden kertominen olisi uskottavuudenkin kannalta arvioituna parasta?
EU-keskustelussa on muotoutunut suorastaan normiksi, että selkeät epäkohdat ja kielteiset seikat esiintuojineen vaietaan kuoliaaksi ja hyödyiksi tarjotaan epämääräisiä ja tarkemmin yksilöimättömiä mielikuvia "yleisistä hyveistä". Esimerkiksi viitataan vakauden ja rauhan säilymiseen, mutta ei esitetä ainoatakaan järjellisesti perusteltua visiota siitä, miten se voisi olla nimenomaan EU:n vaikutusta. Mikä tuota vakautta tai rauhaa olisi ilman EU:ta ollut järkyttämässä, ja lähinnä minkä valtioiden välinen konflikti olisi järkyttänyt paneurooppalaista vakautta?