EU-direktiivillä tiukasti suojeltu liito-orava on toistuvasti keskeyttänyt erilaisia rakennushankkeita siinä määrin, että on vahvat perustelut väitteelle, että pienin puskutraktorin pysäyttävä esine on liito-oravan papana. EU:n alueella sen esiintymät ovat lähinnä Balkanilla ja eteläisessä Suomessa, vanhempien lähteiden mukaan täälläkin vain Nuuksion erämaa-alueella.
Meillä kannaksi arvioitiin n. 10.000. Noin harvasta populaatiosta ei uskoisi löytyvän edustajaa käytännöllisesti katsoen kaikkien merkittävien hankkeitten tielle. Selitys löytyy määräarvioista: uusien laskelmien mukaan Suomen kanta on n. 143.000 naarasta - koiraat vielä siihen päälle.
Esimerkiksi Keski-Suomessa kannaksi laskettiin n. 12.000 naarasta, eli 0,9 kpl metsämaan neliökilometriä kohti. Reviirien koko huomioituna Keski-Suomessa pitäisi löytyä liito-oravan asuinpaikka jokaiselta metsäläntiltä!

Onko noin yleisen eläimen vahvalle suojelulle mitään järkevää perustelua, vai onko EU-koneisto höynäytetty muutaman yltiöpään luontoideologian toimeenpanijaksi?
Selitys löytynee liito-oravien puuttumisella Keski- ja Etelä-Euroopasta. Ne eivät kuulu liito-oravien luontaiseen levinneisyysalueeseen. Baltiaa ja Suomea arvioidaan tuossakin suhteessa keski- ja eteläeurooppalaisesta näkökulmasta: harvinainen siellä = harvinainen EU:n alueella.
Luontaiset elinalueet on sivuutettu myös valkoselkätikan kohdalla. Se on Venäjän alueen eläjä, joista vain satunnaisesti joku yksilö eksyy lännemmäksi Suomeenkin. Venäjällä valkoselkätikka ei ole edes harvinainen, saati uhanalainen. Suomen populaation koolla ei ole marginaalistakaan merkitystä valkoselkätikan olemassaololle.

Jos suojelun kriteeriksi otetaan esiintymät luontaisen esiintymisalueen ulkopuolella, niin koko Suomi tulee viivytyksettä julistaa leijonien ja sarvikuonojen erityissuojelun alueeksi. Molemmat lajit ovat täällä todella harvinaisia. Jopa niin harvinaisia, ettei varmuudella pystytä sanomaan, minkälaisessa ympäristössä leijonat ja sarvikuonot täällä saattaisivat viihtyä. Siksi on varmuuden vuoksi suojeltava kaikki mahdolliset ympäristöt, koko Suomi on julistettava toimeenpanokieltoon. Myös ihmisten liikkumista pitää rajoittaa, ettei vahingossakaan tuhottaisi leijonille ja sarvikuonoille kelvollisia alueita.