Ihmettelin 9.3.06 otsikolla "Miksi Jeppe piilottelee" syitä, joilla tutkiva viranomainen ryhtyisi piilottelemaan tutkittavan tekoja. Jutun pontimena oli apulaisoikeusasiamiehen moitteet sisäasiainministeriön poliisiosastolle, valtakunnansyyttäjänvirastolle ja KRP:n Jyväskylän yksikölle.
Tuollainen ilmeisen tarkoitushakuinen kyseenalaisten tekojen salailu on paljon lehtiuutisista saatua käsitystä laajempaa. Vastaavat moitteet sai äskettäin myös Lohjan johtava kihlakunnansyyttäjä Ahti Hirvonen huolimattomuudesta syyteharkinnassa. Tuossa jutussa selviteltiin erääseen maarakennusurakkaan liittyvää petosta. Moitteiden lisäksi valtionsyyttäjät Jarmo Rautakoski ja Jorma Äijälä määräsivät Espoon johtavan kihlakunnansyyttäjän Heikki Poukan tai hänen määräämänsä nostamaan asiassa syytteet.
Oikeusjärjestelmän uskottavuuden kannalta on hyväksi, että kontrolli on olemassa ja että se toimii. Mutta kun teon takana on riittävän korkea taho - julkishallinnossa ainakin lääninhallitus näyttää jo olevan - kansalaisen oikeusturvaa arvioidaan hallintokoneiston maineen ylläpitämistä vastaan. Jokseenkin poikkeuksetta se ylittää yksityisen kansalaisen perustuslailliset oikeudet.

Noin jopa myönnetään käyneen Oulaisten louhimojutussa:
Paikallinen yrittäjä harjoitti paikallisten viranomaisten avustuksella naapuruston asumuksiakin vaurioittanutta louhimotoimintaa ilman asianmukaisia lupia. Edes tarpeellisia räjäytysoikeuksia ei ollut ja silti rähjäteiden ostolupia myönnettiin hulvattomasti. Kun kuoppa oli riittävän iso ja tarpeeksi monta viranomaista sotkeentunut tapaukseen, oli enempien virkavirheiden estämiseksi viimein myönnettävä luvatkin. Tosin silloin kuoppa oli jo lupahakemustakin suurempi.
Tuossakin tapauksessa eittämättä kontrolli oli olemassa, mutta se ei toiminut. Siinäkin koko hallintokoneisto aina tuomioistuimia myöten valjastettiin peittelemään liian laajaksi ja liian korkealle tasolle ulottunutta virkarikosten vyyhtiä. Jopa oikeusasiamieskin alistui; minkäs teet, kun sanaa ei uskota ja lyödä ei saa.
Valtionsyyttäjien mallilla saattaisi olla vaikutusta, EOA Riitta-Leena Paunio!

Ystäväni ja oikeusturvakollegani Erkki Aho totesi muutama vuosi sitten osuvasti, että "Suomessa on oikeutta niin vähän, ettei sitä riitä kaikille". Jos oikeutta joutuu hakemaan korkeaa virkamiestä vastaan, kuluttaa "yleinen etu" tuon käytettävissä olevan siivun entistäkin ohuemmaksi. Ylimpien virkamiesten ja tuomioistuinten jäsenten osalta siivussa onkin jo ammottava reikä, jonka reunalla oikeusasiamies ja oikeuskanslerikin mykistyvät.