Eduskunnan EU-friikit saivat kriisinhallintalailla - PM Matti Vanhasen sanontaa mukaellen - "torjuntavoiton", kun poikkeuslakiin jätettiin EU-perustuslain vaatima reikä nopeantoiminnan joukkojen mandaattiin.
Nyt he käynnistivät uuden rynnäkön EU-perustuslain puolesta vaatien sen ratifiointia vielä ennen Suomen heinäkuussa alkavaa puheenjohtajakautta. Tuo perustuslakihan ei voi tulla enää voimaan. Ei ainakaan Ranskassa ja Hollannissa. Eikä kukaan ole esittänyt mitään toteuttamiskelpoista ideaa, miten se voisi tulla voimaan osassa EU-maita, mutta ei esimerkiksi keskeistä roolia näyttelevässä Ranskassa. Jakaantuuko EU ydintään myöten kahteen kastiin?

Kyse on todellisuudessa siitä, että nyt on ilmeisesti viimeinen tilaisuus sitouttaa Suomi noihin EU-perustuslain tavoitteisiin, ja tuota etsikkoaikaa ei haluta menettää. Tuolla sitouttamisella tehtäisiin tuoreesta poikkeuslaista tyhjä käsite vailla mitään todellista merkitystä.
Ratifioitavaksi esitetyn perustuslain mukaan (11. artikla 4-kohta):

"Unionilla on toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, johon kuuluu myös yhteisen puolustuspolitiikan asteittainen määrittely."

Tuon toimivallan varmistamiseksi säädetään 15. artiklassa:

"Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan alat ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen."

Tarkempi toimivaltasäädös löytyy V osastosta "Unionin toimivallan käyttö", 40. artikla:

"Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se turvaa unionin operatiivisen toimintakyvyn, joka perustuu siviili- ja sotilaallisiin voimavaroihin. Unioni voi käyttää niitä unionin ulkopuolella toteutettaviin tehtäviin huolehtiakseen rauhan säilyttämisestä, konfliktien ehkäisemisestä ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti. Näiden tehtävien täytäntöönpanosta vastataan jäsenvaltioiden voimavaroilla."

Jos tuo sopimus ratifioidaan, niin sen säädösten mukaan "Unionilla on toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa", ja toimivalta käsittää "kaikki ulkopolitiikan alat ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset", jotka ovat "erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa". EU:lla ei ole omia asevoimia, joten operaatiot toteutetaan "jäsenvaltioiden voimavaroilla". Erikseen on vielä määritelty, että joukkoja voidaan käyttää "unionin ulkopuolella toteutettaviin tehtäviin".

Voiko tuon tulkita muullakin tavoin kuin että "jäsenvaltioiden voimavarojen" käytöstä "unionin ulkopuolella toteutettavissa tehtävissä" päättää unioni yksinään ja suvereenisti?
Onko silloin mitään merkitystä sillä, kuka suomalaisten sotilasjoukkojen lähtökäskyn lopulta allekirjoittaa? Veto-oikeuttahan noitten klausuulien mukaan ei ole.