Eduskunnan viime perjantaisen Nuorten parlamentin osanottajien valikointi antaa aihetta peruuttaa runsaan kolmen kuukauden takainen optimismini. Terveen järjen käyttö ei sittenkään kuulu suomalaiseen hallintokulttuuriin. Ainakaan vielä eikä yleisesti.

Tuossa episodissa oli kyse joustamattomuudesta, jolla eduskunnan turvatarkastuksia suorittaneet epäsivät kahdelta opettajansa johdolla eduskuntaan Nuorten parlamenttiin saapuneelta Jyväskylän normaalikoulun oppilaalta sisäänpääsyn. Ovi sulkeutui, koska tyttöjen nimi puuttui vierailijoiden listalta. Oven sulkeutuessa tytöiltä vaihtui koko tilaisuuden odotettu ohjelma päivän mittaiseksi norkoiluksi Helsingin kaduilla.
Nyt eduskunta - episodin tultua yleisökirjoituksen perusteella julkiseksi - pahoittelee tapahtunutta ja on järjestämässä tytöille perheineen VIP-vierailua eduskuntaan. Eduskunnan apulaistiedotuspäällikkö Rainer Hindsberg myöntää "asiaa tutkittuaan" eduskunnan virheen selittäen sen johtuneen erilaisista vierailulistoista; vahtimestareilla oli vanhentunut lista, jolla tyttöjen nimiä ei ollut. Myös osanottajien lukumäärärajoitusta on tarjottu syyksi.

Koska nimien puuttuminen listalta oli asiassa näköjään ratkaiseva tekijä, niin keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten nuo listat koottiin. Ne ilmoitettiin kouluilta eikä eduskunta suorittanut osanottajien valikointia.
Mutta miksi opettajan koululta Jyväskylästä käsin ilmoittamat nimet kelpasivat, mutta opettajan eduskunnasta Helsingissä ilmoittamat eivät?
Selityksiä voi olla vain kaksi:
A) Turvatarkastuksia suorittaville on annettu ehdoton määräys, että muita kuin etukäteen ilmoitettuja henkilöitä ei saa päästää sisälle. Jos toimeenpanijalle ei ole jätetty harkintavaltaa, ei hän voi käyttää harkintaa. Sitä käytti toimeksiantaja antaessaan toimeenpano-ohjeet.
B) Turvatarkastuksien suorittaja halusi näyttää mahtinsa käyttämällä harkintavaltaansa sisäänpääsyn epäämiseen. Ainakin siltä osin vahtimestarit harjoittivat suoranaista mielivaltaa, että eivät suostuneet tarkistamaan mahdollisesti uudemman listan olemassaoloa, vaikka tyttöjen nimet väitettiinkin ilmoitetun asianmukaisesti etukäteen. Hindsbergin mukaan se olisi voitu hoitaa helposti, koska he olivat "siinä heti lasiseinän takana".
Olipa selitys kumpi tahansa, niin lopputuloksena on, että harkintavallan käyttäjältä pääsi mopo karkuun. Nyt toiset joutuvat käyttämään omaa harkintavaltaansa hyvittääkseen harkintavaltaansa harkitsemattomasti käyttäneen aiheuttaman harmin.
Ainakin tuossa jälleen toteutettiin suomalaisen kansanviisauden julkishallintosovellusta "viisauden pelko on herran alku".