Päivän uutispommi oli UPM:n ilmoitus kaikkien aikojen suurimmasta työtekijäsupistuksesta Suomessa. Jopa 3000 työpaikka häviää, maailmanlaajuisesti UPM supistaa henkilöstöään n. 3600 hengellä. Pörssi kiitti ilmoituksesta ponnahtamalla iloisesti uusiin korkeuksiin.
Mitä ihmettä!? Onko UPM:n tuotanto ollut tappiollista, ja tappion ilmeisenä syynä liian korkeiksi kohonneet palkkakustannukset?
Selitys lienee nk. niukkuuden laissa: tarjonnan vähentyessä hinta kohoaa, jolloin vähemmällä tuotannolla saadaan viivan alle jäämään enemmän kadetta. Ainakin suhteellisesti laskettuna.

Nykyinen trendi alkaa muistuttaa entistä läheisemmin 1980-luvun pörssikauppaa. Silloinkin tuotanto erkani reaalitaloudesta ja pörssissä kaupattiin odotusarvoja. Niitä oli reaalituotantoa helpompaa tuottaa piirtelemällä kynällä paperille entistä suurempia lukuja tulevista voitoista. Parhaillaankin oikeusistuimia myöten selvitellään, oliko laskelmilla kontaktipintaa todellisuuden kanssa, ja jos oli niin missä määrin.
Taloustieteen opettajani käytti ilmiöstä vertausta tonttikauppoihin kuussa. Niillä oli kysyntää ja siksi niiden arvo kohosi huikeaksi. Siihen saakka, kunnes kaikilla kuutontteja halunneilla oli jo oma palstansa, jolla he eivät tehneet mitään. Loppu onkin jo tunnettua historiaa.

Kommentti 9.3.06: Ei tuo UPM:n tuotanto niin kovin tappiollista ole ollut, kun yhtiö jakaa osinkoina Mikko Kuopan laskelmien mukaan 12.000 €/työntekijä.