Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg arvostelee SDP:n energialinjauksia ja vaatii öljyriippuvuudesta irtaantumista vuoteen 2050 mennessä. Perusteluksi vaatimukselleen hän esittää maaöljyvarojen ehtymisen ennen vuosisadan puoltaväliä. Jos Cronbergin ennustus pitää, on öljyriippuvuudestakin irtaantuminen ilmeistä. Ei vain Suomessa vaan myös kaikissa muissakin maissa - haluttiin sitä tai ei.
Jos oikein muistan, niin jo 1970-luvun öljykriisin aikaan povattiin öljyvarojen loppumista ennen vuosisadan vaihtumista. Sittemmin kuitenkin löydettiin uusia lähteitä ja teknologian kehittymisen myötä tuli hyödyntämiskykyiseksi siinä määrin, että nykyiset tunnetut varannot ovat suuremmat kuin koskaan. Eittämättä nekin loppuvat aikanaan. Sinä aikana myös teknologia kehittyy mahdollistaen sekä uusien öljyesiintymien hyödyntämisen että uusien öljyä korvaavien polttoaineitten tuottamisen.

Runsas kolme viikkoa sitten vihreitten Oras Tynkkynen tivasi hallituksen toimia päästökaupasta aiheutuneitten hintakieroutumien oikaisemiseksi: "... jos ja kun nämä heikkoudet tiedettiin jo etukäteen, niin minkä takia hallitus ei puuttunut niihin hyvissä ajoin silloin, kun ne tiedettiin."
Keskustelussa jäi taka-alalle, että nimenomaan vihreät ajoivat Suomelle raskaan päästökaupan voimaan. Omat päästönsä jo kelvollisesti hoitanut Suomi joutuu maksamaan myös hulvattomasti saastuttaneitten keskieurooppalaisten energiantuottajien päästöjen vähentämisen. Jos ne heikkoudet tiedettiin jo etukäteen, niin miksi niitä ei huomioitu silloin, kun ne tiedettiin, siis jo päästökaupasta päätettäessä?
Mutta tuotahan parlamentarismin retoriikka parhaimmillaan on: syyllinen ei ole se, joka aikoinaan hallituksesta käsin aiheutti laskun, vaan se, jonka hallituskaudella lasku lankeaa maksettavaksi.

Retoriikka nousi itseisarvoksi myös Jyväskylän vihreitten energiapolitiikassa ryhmän äänestäessä Jouni Vauhoksen johdolla vaa'ankieliasemassa Jyväskylän uuden suurvoimalan sijoituspaikasta. "Tässä vaiheessa vain sijoituspäätös" -perustelulla vihreät ajoivat turvetta polttavan suurvoimalan sijoitettavaksi pohjavesi- ja luonnonsuojelualueelle luonnonkauniiseen Päijänteen rantamaisemaan. Viimeisten selvitysten mukaan alueelta on löytynyt myös liito-oravan pesiä, ja polttoainehuoltokin - täysipitkä rekka-auto n. 5 minuutin välein - onnistuu vain luonnonsuojelualueen läpi tehtävän uuden tien kautta. Muu osa tuosta tietä toteutetaan samanaikaisesti päätetyllä Kuokkalan ohitustiellä. Se kulkee omakotiasutuksen läpi.
"Vain sijoituspäätöksellä" käynnistyi kaavoitus ja hankesuunnittelu sekä hankkeen toteuttavan kaupungin omistaman yhtiön neuvottelut laitetoimittajien kanssa. Valtuustoon hanke ei tule kuin enintään kaupungin takausten hyväksymiseksi, jos silloinkaan. Takaporttina hankkeen pysäyttämiseksi on jättää sen mahdollistava kaava hyväksymättä, siihen vihreät ehkäpä pyrkivätkin? Tekemään valtuustopäätökseen vain kumottavaksi myöhemmin? Turhan valmistelun kustannukset peritään tuossakin tapauksessa veronmaksajilta, ei niiden aiheuttajilta.