Jyväskylän kaupunginhallitus päätti 6.2. hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011. Hankkeen valmisteluun käytetään strategisiin hankkeisiin varattuja rahoja 10.000 euroa. Kaupungin erityisiä vahvuuksia kulttuurin saralla ovat mm. tuoreet sivukirjastojen ja kaupunginteatterin supistukset.
Muita hakijoita ovat tiettävästi ainakin Turku, Tampere, Mänttä, Lahti, Oulu ja Rovaniemi. Ne esittelevät omat vahvuutensa 1.3.06 mennessä jätettävissä hakemuksissaan.

Kaupunginvaltuustolle näillä näkymillä 4 miljoonaa euroa maksava hanke esitellään tiedoksiantona. Siitä ei voi tehdä päätöstä, mutta käytävä keskustelu voidaan myöhemmin tulkita valtuuston sitoutumiseksi hankkeeseen.
Jyväskylän tavaramerkiksi luonnehdittavaa menetelmää käytettiin menestyksellisesti esimerkiksi kaupunginhallituksen poistaessa valtuuston päättämän Kyllön terveyskeskuksen laajennuksen toteutettavista hankkeista. Tuolloin asian käsittelemistä tiedonannon sijasta budjettiasiana vaatineet valtuutetut jäivät vähemmistöksi. Hankkeen aloittamisesta valtuuston yksimielisen päätöksen mukaisesti päättänyt terveyslautakuntakin taipui muuttamaan päätöksensä kaupunginhallituksen toisella vaatimuksella.
Nyt Kyllön laajennuksen pallottelusta viisastuneena kaupunginhallitus on varmistanut hankkeen menestymistä hankkimalla kulttuurilautakunnalta esityksen hakemuksen tekemisestä sekä käsittelemällä asiaa johtoryhmässä 3.1. ja valtuustoseminaarissa 23.1.. Naapurikuntienkin tukea on varmisteltu kuntajohtajien tapaamisessa 10.12.05.
Kuntalaistilaisuuden 26.1. lisäksi kansalaisia kuullaan asiasta kaupungin verkkosivuilla.

Pahasti velkaantunutta talouttaan karvailla lääkkeillä parantavalle kaupungille miljoonahanke on ainakin kunnianhimoinen, mutta menettelytapa kummallinen. Sen laillisuuskin saattaa olla kyseenalainen.
Valtuuston budjettivalta on loukkaamaton. Jyväskylässä myös budjettipäätökset tehdään kaupungin johtoryhmässä, ja ryhmäkurin avulla varmistetaan, että ainakin valtuuston enemmistö ne päätökset aikanaan muodollisesti hyväksyy. Enimmät paineet puretaan tiedoksiantomenettelyllä, jossa rutakkakin kritiikki on vaaratonta; päätöksiähän silloin ei tehdä.
Viisivuotisen hankkeen kohdalla menettelytavan pohja voi pettää: välissä on vaalit, ja tulevat valtuutetut eivät välttämättä haluakaan sitoutua nykyisten kabinettipoliitikoiden sopimuksiin.