Suomalainen lehdistö on vaiennut totaalisesti viikonloppuna Salzburgissa järjestetystä yleisen EU-apatian syitä ja seurauksia arvioineessa seminaarista. Joko apatiasta puhuminen ei ole mediaseksikästä, tai sitten media vahvistaa käsitystä, että suomalainen vaikenee kahdella kielellä.
Itävallan kulttuuriministeri Franz Morakin isännöimässä seminaarissa Suomea edustivat Matti Vanhanen ja Paavo Lipponen.

Seminaarin perusteella voi odottaa EU.n ryhtyvän uudistuksiin mm. päätösvallan siirtämiseksi takaisin kansalliselle tasolle. Uudistuksella tavoitellaan kansalaisten parempaa hyväksyntää, ja siinä suhteessa onkin jo ryhdytty purkamaan tarpeettomaksi koettua EU-lainsäädäntöä.
EU-myllystä pulpahdelluita päätöksiä ihmetelleenä totean ratkaisun ehdottomasti oikean suuntaiseksi. On ilahduttavaa, että EU-eliittikin on ymmärtänyt direktiivisääntelyn vähentämisen vähentävän myös ihmisten tyytymättömyyttä. Minimaalinen tyytymättömyyden tila saavutetaan, kun kaikki EU-sääntely on saatu purettua.
Voidaan tietysti kysyä, miksi nyt tarpeettomaksi todettuun sääntelyyn ylipäätään ryhdyttiin, olivatko silloiset päättäjät kyvyttömiä arvioimaan niiden tarpeellisuutta?
Ja oliko subsidiariteetti vain sana vailla todellista sisältöä tai tarkoitustakaan tulla noudatetuksi käytännöksi?
Ehkä sitäkin. Tai ehkä EU-valta hurmasi käyttäjänsä niin, että he ryhtyivät säätelemään kaikkea mieleen juolahtanutta.
Mahdollista on myös, että haluttiin konkreetisti näyttää kansalaisille, kuinka huonosti asiat saattavat olla. Sen jälkeen vaatimatonkin taso tuntuu ainakin siedettävältä ellei peräti tyydyttävältä.