Keskustapuolue piti sopuisaa kriisikokoustaan ja tuli siihen tulokseen, että ministereitä ei kierrätetä.
Aiemminhan etsittiin kuumeisesti uutta tehtävää Paula Lehtomäkeä tuuranneelle Mari Kiviniemelle, jonka halukkuus - ymmärrettävästi - palata valtioneuvoston lihapatojen äärestä rivikansanedustajaksi eduskunnan kuppilaan ei ollut kovinkaan korkea.
Eniten tuntui huojuvan kuntaministeri Hannes Mannisen jakkara, vaikka halukkuutta myös kulttuuriministeri Tanja Karpelan ja peruspalveluministeri Liisa Hyssälän hyllyttämiseen näytti löytyvän. Heistä kummankin ministeritaivalta voi perustellusti kuvata ajelehtimiseksi kriisistä toiseen, tai Karpelan kohdalla ehkä pikemminkin suhteesta toiseen. Onpa joku luonnehtinut heitä jo käveleviksi katastrofeiksikin.

Hannes Mannisen osa on mielenkiintoisempi: räväkästi käynnistynyt kuntapalvelujen rakenneuudistus on vetämässä vesiperän. Jos olen oikein osannut tulkita keskustasta annettuja lausuntoja ja julkisuuteen päätyneitä sisäisiä paimenkirjeitä, ei hankkeen haaksirikko nostata heillä suurtakaan surua.
Jotakin kuitenkin tapahtui, miksi Mannisen nimi putosi loppupeleissä pois kierrätettävien listalta. Kuntauudistushankkeen mutkistuminen se ei voi olla.
Sen sijaan viime perjantaina äänestettiin oikeuskansleri Paavo Nikulan kohtalosta Hannu Hoskosen & all. muistutuksen M 2/2002 asiassa. Oikeuskanslerihan sai 162 - 5 äänin synninpäästön; Matti Kangas (Vas) ei ottanut kantaa puoleen tai toiseen. Äänestyksen tulokseen vaikutti oleellisesti Mannisen ilmoitus, että ei kokenut tulleensa oikeuskanslerin taholta painostetuksi. Siltä osin muistutus kuivui kokoon. Muun muassa syyttämättä jättämisen puolesta äänestänyt Raimo Vistbacka ilmoitti vastauspuheenvuorossaan oikeuskanslerille, että ilman tuota Mannisen kannanottoa hänen arvionsa syytteen tarpeellisuudesta olisi saattanut olla toinen.
Muistutusta tehtäessä Manninen oli hyvinkin tuohtunut oikeuskanslerin menettelystä, eikä ainakaan oikaissut julkisuudessakin esitettyä painostuskäsitystä.
Tuskin voidaan syyttää vainoharhaisuudesta, jos uskoo Mannisen aseman vahvistuneen tuolla uudella ilmoituksella. Oliko se siis totuudenmukainen vaiko vain poliittisesti tarkoitushakuinen?
Manninen yksin tietää vaan ei taida kertoa, ei ainakaan ministerin työhuoneesta käsin; ehkä muistelmissaan sitten.