Italiassa käydään ennenaikaiset vaalit 9.-10.4. presidentti Carlo Azeglio Ciampin hajotettua parlamentin.
Pääministeri Silvio Berlusconi käynnisti oman vaalikamppailunsa vertaamalla itseään Napoleoniin. Vertaus osui Silvion omaan nilkkaan vastustajien muistutettua nöyryyttävästä Waterloo-taistelusta. Silvio ei lannistunut vaan tarkensi sihtiään korkeammalle. "Olen politiikan Jeesus Kristus, kärsivällinen uhri, joka kestää kaiken ja joka uhraa itsensä kaikkien puolesta", kuului hänen uudempi versionsa asemastaan.
Silviolta näyttää unohtuneen, että Jeesukselle kävi Napoleoniakin huonommin. Ehkä Silvio on varmistanut, että hänellä on loppuvaiheissakin esikuvansa saamaa vastaavaa tukea ylhäältä. Hänen tavoittelemansa istuin on tietääkseni jo varattu.
Koska monsignor Silvio ei ilmeisestikään suomenkieltä taitamattomana seuraa tätä blogiani, pyydän häneen mahdollisesti yhteydessä olevia välittämään varoitukseni.

Silvion aikaisempaankin verbaliikkaan tutustuneena alan olla todella huolestunut. Italia luetaan Saksan, Ranskan ja Englannin ohella EU:n nk. suuriin maihin, joiden johtajilla on muihin maihin verrattuna korostunut sana- ja päätösvalta. Mikäli Silvion käsityksistä voi laajemminkin päätellä jotakin EU-asioihin keskeisesti vaikuttavien poliitikkojen henkisestä kapasiteetista, niin asiayhteydestä johdettu neuvoni on: "Rukoilkaamme!" Tässä tapauksessa lienee parasta kääntyä luottamuksella Isän puoleen.