Koko vaalikamppailun ajan vaiti pysynyt ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari purki patoutuneet paineensa heti vaalin ratkettua. Liisahan on ollut SDP:n tunnetuin NATO-myötäilijä, "kiihkoilija"-arviokaan ei ole kaukaa haettu. Tuon kannan avoin liputtaminen vaalien edellä ei olisi ainakaan kirkastanut Tarja Halosen kampanjaa, joten hiljaisuus on sikäli ymmärrettävää solidaarisuutta puolueen asettamalle ehdokkaalle.
Ehdokas itse piiloutui kampanjassaan halukkaasti yhteisesti ja erityisesti hallituksen kanssa sovittujen kantojen taakse ja varoi oman kantansa sitomista kumpaankaan suuntaan. Ilmeisesti Jaakonsaari pyrki jälkijättöisellä ulostulollaan raivaamaan tilaa tuon kannan vapaammalle muotoilemiselle. Muulla tavalla ehdotusta ulko- ja puolustuspoliittisista selonteoista luopumisesta ei voine käsittää.

Ilmeisesti Jaakonsaari toimi kuten 70-luvulla uutta itsenäisyyspäivää ehdottanut Eino Uusitalo, ajatteli "ihan itse", koska Tarja Halonen kiirehti valtiopäivien avajaispuheessaan torjumaan ehdotuksen. Siinä missä Halonen näki selonteon lisäävän keskustelun avoimuutta ja päätöksenteon pitkäjänteisyyttä, näki Jaakonsaari menettelyn jäykistävän turvallisuuspoliittista keskustelua. Molemmat ovat ilmiselvästi oikeassa: kun päätöksentekoon osallistuvien määrä lisääntyy, lisääntyy varmasti paitsi avoimuus, myös keskenään kilpailevien kantojen määrä, mikä varmasti jäykistää päätöksentekoa.
Jaakonsaaren mielestä aika on ajanut selontekomenettelyn ohi ja nyt pitäisi siirtyä pääministerin tiedonantoihin. Oleellinen ero noiden välillä on, että tiedonannosta vain keskustellaan, mutta eduskunta ei tee siitä päätöstä. Selonteosta tehdään, mutta siinäkään ei voi äänestää hallituksen luottamuksesta. Tiedonantomenettelyssä siis päätöksen tekijöinä ovat vain presidentti ja hallitus, eduskunnan rooliksi jää vain keskustella valmiista päätöksestä ilman mahdollisuutta vaikuttaa sen sisältöön.

Jos Liisa Jaakonsaareen on luottaminen, niin kabinettipolitiikka ja erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan monopolisoiminen pienelle ydinosaajien joukolle on nykyaikaa, avoin ja demokraattinen päätöksenteko menneisyyttä. Perustuslain "johtaa"-verbi tulee tulkita muodossa "määrää".
UKK oli puoli vuosisataa aikaansa edellä!