Ainakin Suvi-Anne Siimes on huolestunut omassa eduskuntaryhmässään vallitsevasta parlamentarismikäsityksestä. Sunnuntaisessa blogi-merkinnässään hän röykyttää rutakasti etenkin Jaakko Laakson, jonka linjan hän näkee hyvin leninistisenä: "parlamenttia tarvitaan ja käytetään pelkkänä puhujalavana. Muuta arvoa sillä ei sitten olekaan."

Ryhmäkurien vaivaamaa parlamenttia on tähän asti syytetty hallitusten kumileimasimeksi. Ehkä nuo arviot sittenkin ovat saman asian ilmaisemista toisilla sanoilla: puhetta piisaa, mutta mitään vaikutusta mihinkään sillä ei olekaan. Ei ainakaan harjoitettuun politiikkaan.
Kun Esko Ahon hallituskaudesta lähtien aloitettiin siirtyminen parlamentaristiseen järjestelmään, ja runsaassa 10 vuodessa on saavutettu Suvi-Annen kuvailema tilanne, niin parlamentarismin huipentuma voitaneen saavuttaa parlamentin mitätöityä totaalisesti oman vaikutusvaltansa.
Jos parlamentarismissa valta ei ole parlamentilla, niin kenellä se silloin on?