Keski-Suomen liitto on antanut kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan lausuntonsa. Liitto tarjoaa palveluiden seudullisia järjestämisalueita, joissa vilkuillaan myös naapureitten tonteille.
Mihinkään uudistuksen pohjaksi esitetyistä kolmesta mallista sitoutumaton liitto esittää kahta kuntaliitosta: Jämsä ja Jämsänkoski sekä Jyväskylä ja Jyväskylän maalaiskunta tulisi yhdistää. Syyskuussa omasta yhdentymisestään ehtivät jo päättämään Äänekoski, Suolahti ja Sumiainen.
Liiton perustelujen mukaan näin syntyisi kolme vahvaa kaupunkikeskusta, joissa asuisi n. 70% maakunnan n. 225.000 asukkaasta, Suur-Jyväskylässä yksinään hieman runsas puolet. Liiton kaavailemaan Jyväskylän palvelualueeseen on luettu vielä Laukaan ja Hankasalmenkin kunnat. Kuntaraja siirrettäisiin läänirajalle; "Tervetuloa Jyväskylään! Keskusta 65 km".

Jämsä kasvoi jo osalla Längelmäen kunnasta, mikä astuu voimaan 1.1.2007 yhtä aikaa Ääneseudun kuntaliitoksen kanssa. Aikaisemmin oli myös Kuorevesi liitetty Jämsään.
Jyväskylän ja emo-Jämsän väestörakenne ja infrastruktuuri ovat jo yhdenmukaiset ja yhteenkasvaneet naapureittensa kanssa. Näissä kunnissa hallinnon yhdentäminen on vain ajan kysymys. Suhteellisen pienet alueetkaan ei tue erillistä hallintoa, eikä lähidemokratiakaan voi olla niin hienosäätöistä, että muutaman kilometrin välimatkat pitäisi erityisesti ottaa huomioon. Jos kulkija havaitsee kunnán vaihtumisen vain sille sijoitetusta sinisestä opaskyltistä, on perusteltua kysyä, miksi se on pantu juuri siihen.

Ääneseudun osalta tilanne on oleellisesti toinen. Teollisuuteen, ja nimenomaan prosessiteollisuuteen tukeutuvien Äänekosken ja Suolahden sulauttaminen yhteen merkittävästi pienemmän maatalouskunta Sumiaisen kanssa antaa aihetta odottaa ongelmia. Niitä ei suinkaan vähennä se, että isommat kumppanit olivat raskaasti velkaantuneita pienempään naapuriinsa verrattuna, ja niiden talousongelmat näyttävät olleen liitosneuvotteluissa annettuja selvityksiäkin pahempia. Tuota "aviolittoa" voidaan perustellusti luonnehtia epäsuhtaiseksi. Edessä olevia ongelmia lisää myös se, että Äänekoskella oli jo Konginkankaan liittämisen jäljiltä kaksi kuntakeskusta, vastaisuudessa siis neljä. Vertailuna todettakoon, että Äänekoskea huomattavasti suuremmilla Jyväskylän maalaiskunnalla ja Laukaalla on ollut ongelmia jo kolmenkin kuntakeskuksen ylläpitämisessä ja tasapuolisessa kehittämisessä.

Keski-Suomen liiton lausunnossa on aiheellisesti kyseenalaistettu tavoiteltu 20.000 asukkaan vähimmäiskoko. Jos tuosta tavoitteesta pidetään kiinni, on loput n. 70.000 keskisuomalaista jaettava kolmeen kuntaan. Maakunnan eteläosan halkaiseva Päijänne asettaa sille oman rajoituksensa. Yhtälön ratkaisuna syntyvistä suurkunnista muodostuisi väistämättä luonnottomia mutantteja, joilla ei olisi saavutettavissa mitään väestöllistä tai rakenteellista synenergiaa.
Jesuiittaohje "tarkoitus pyhittää keinot" saattaa päteä uskonasioissa, mutta sitä ei voi soveltaa aivan kaikilla aloilla.