Pikaiset käännökset kuntien pakkolainan maksamisessa jatkuvat edelleen. Mutta vain verbaalisella tasolla.
Ministereiden puheet vaihtelevat maksun aikaistamisesta koko velan kiistämiseen riippuen vain siitä, kuka ja millä foorumilla kulloinkin puhuu. Eräänlainen poliittisen verbaliikan kliimaksi saavutettiin eduskunnan kyselytunnilla viime torstaina.
Kysymyksessä kuntien pakkolainan takaisinmaksusta eräänä pontimena oli ilmeisesti myös valtion omana optiovoittonaan saamassa olevat huippuosingot Fortumilta, noin 500 miljoonaa euroa. Saman aikaisesti se on velkaa valtionosuuksista kunnille, joista joka kolmannen vuosikate oli negatiivinen.
Samalla kyselytunnilla käsiteltiin myös noihin osinkoihin vaikuttanutta nk. Windfall-voittoa, jota KTM Mauri Pekkarinen kuvasi "ansiottomaksi arvonnousuksi". Poliittista verbaliikkaa lienee sekin, että kysymyksen päästökaupan aiheuttamasta hinnannoususta otti esiin päästökauppaa ajaneitten vihreitten edustaja Oras Tynkkynen.

Lähtökohtaisesti voitaneen odottaa, että pakkolainan aikaistettu takaisinmaksu olisi kunnille ja kuntalaisille sellainen ilouutinen, että hallitus henkseleitä paukutellen rientäisi lunastamaan taivasosuutensa julkistamalla sellaiset aikomuksensa. Yhtä lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että päinvastaisessa tapauksessa hallitus mieluiten olisi hiljaa koko asiasta.
Suora ja toistettu kysymys, aikooko valtio maksaa pakkolainansa kunnille aikaistettuna tänä vuonna, kuten kuntaministeri Hannes Manninen on vihjaillut, tai edes ensi vuonna, jäi vaille vastausta. Vastauksen sijaan valtion kirstun vartijana toimiva Eero Heinäluoma katsoi aiheelliseksi muistuttaa Ben Zyskowiczia, että entiseen tapaan tässä toimitaan, ja että valtio on jo satsannut kuntasektoriin enemmän kuin kokoomus vaaliohjelmassaan vaati. Heinäluoman vastausta kummastellut Pentti Tiusanen (Vas) puolestaan sai selityksen, "tämä kustannusten korvausten jaksotus on sama käytäntö, joka oli voimassa silloin, kun te olitte hallituksessa."

Hallituksen toimista Heinäluoma muistutti hallituksen satsaavan erittäin voimakkaasti juuri terveydenhoidon palvelujen rahoittamiseen, "se on aivan kärkihanke, johon on laitettu runsaasti lisää rahaa". Heinäluoman mukaan miljardi euroa lisää valtion osuuksina on huomattava tuki palveluiden hoitamiseen. Siitähän ei kiistaa ole ollutkaan. Kuntatalouden talousongelmathan juontavat juurensa siitä, että valtiovalta on omilla päätöksillään lisännyt kuntasektorin velvoitteita antamatta niiden hoitamiseen tarvittavia resursseja. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä selvitti kustannusjakoa Kansallisesta terveyshankkeesta, että 900 miljoonan euron kustannuksista tulisi 200 miljoonaa rationointihyötyä, ja loput jaettiin puoliksi kunnille ja valtiolle. Valtio siis kasvatti kuntien taloudellisia velvoitteita n. 350 miljoonalla eurolla; kunnat selvitköön niistä niin kuin parhaaksi näkevät!
Jaksotuksessa tai siinä, maksaako kulut valtio vai kunnat, Heinäluoma ei nähnyt ongelmaa, koska "viime kädessä aina maksaa veronmaksaja." Kieltämättä Heinäluoma on oikeassa. Ero on vain siinä, että kunnallisvero on tasavero ja valtion vero progressiivinen. Kun tasaveromalli valtionverotuksessa ei ilmeisesti saisi riittävää kannatusta, on sama lopputulos saavutettavissa siirtämällä verotusta entistä enemmän kunnallisveron suuntaan.
Kokoomuksella ja SDP:llä onkin siis yhteinen tavoite. Koko debatissa on siis kyse vain poliittisesta pelistä, kuka jää kansan silmissä tasaveromallin toteuttaneeksi konnaksi.