Varsinkin salainen tieto. Mutta sillä on Januksen kasvot. Julki tullessaan se muuttuu vain vastustajia hyödyntäväksi anti-vallaksi.
Tsaarin aikaan epämieluisa tieto oli helposti salattavissa, koska sen haltijat pysyttiin luettelemaan yksitellen, ja heitä pystyttiin kontrolloimaan. Eivätkä silloiset informaatiokanavatkaan suosineet tiedon nopeaa leviämistä.

Nykyisin kaikki on toisin. Kaikesta tiedosta jää vähintään jälkiä ja ne leviävät valon nopeudella informaatioverkostoissa. Salatun tiedon etsijät saavat nopeasti vihiä vähintään siitä, mitä pitäisi etsiä. Ja heitä on paljon.
Nopeasti leviävä tieto päätyy myös liian monen haltuun, heidän kaikkien kontrolloiminen on mahdotonta. Mutta nykyiset salatun tiedon haltijat ovat juuttuneet tsaarin aikaisiin perinteisiin. Noita perinteitä noudattaen pyritään salaamaan tietoa silloinkin kun siihen ei ole todellista tarvetta. Ehkä laajamittaisella salaamisella halutaan varmistaa, ettei valtaa antavaa oikeasti salaista tietoa tulisi vahingossa paljastaneeksi.
Toisaalta, nopea tiedonvälitys myös kuluttaa tiedon nopeasti, ja vain todelliset skandaalit elävät muutamaa päivää kauemmin. Tiedon salaajien vanhakantaiset asenteet kääntyvät lopulta salaajia itseään vastaan, sillä skandaalin puuttuessa muuttuu salaaminen skandaaliksi. Aikanaan julki tullut tieto olisi ehkä sivuutettu pelkällä maininnalla, mutta salattuna se nakertaa salaajansa uskottavuutta; päätä vadille vaativia varmasti ilmaantuu. Ja heidän muistinsa on pitkä.

Salatun tiedon Januksen kasvot paljastuivat presidentti Georg W. Bushille hirmumyrsky Katrinan hukuttaman New Orleansin raunioista. G.W.Bush kiiruhti kaupungin tulvarannoille valittamaan, ettei katastrofi ollut kenenkään ennakoitavissa. Nyt julki tulleet tiedot kertovan Valkoisen Talon saaneen useita päiviä ennen myrskyn iskemistä tiedon, että patovallit eivät kestä tulvavesiä.
Tuossa tapauksessa on vaikea nähdä motiiveja salata uhkasta saadut tiedot. Salattuna tieto tuskin antoi lisää valtaa, mutta varmasti kääntyi julki tullessaan salaajaansa vastaan.

Suomessa ollaan - ehkä tsaarinajan läheisyydestä johtuen - vielä muita länsimaita hanakampia tiedon salaajia. Ei varmaakaan ole liioiteltua puhua pysähtyneisyyden ajasta ja sen jatkumisesta edelleen Suomessa.
Viimeisimpinä paljastuksina kerrotaan Erkki Liikasen raportoineen Moskovaan Mauno Koiviston suunnitelmista puuttua mm. Paavo Väyrysen puuhasteluihin. Raportoijia ja raportoitavia on varmasti ollut muitakin, ja etenkin DDR:n suuntaan. Noitten toimijoitten nimilistan Koivisto määräsi piilotettavaksi kassakaappiin.
Kassakaappiin päätyi myös Koiviston omista neuvonpidoista oikeuslaitoksen edustajien kanssa 6.5.1992 kertovat asiakirjat; Koiviston pyynnöstä Tarja Halosen käsien kautta.
Jonkin aikaa sitten varmistui myös Lappeenrannan sotaoikeuden asiakirjojen salaus, kun Huhtiniemen koekaivauksissa löytyi ihmisten luita alueelta, jonne ei ehdottomasti ollut ketään koskaan haudattukaan. Kevään varsinaiset kaivaukset tuovat siitäkin kirjaimellisesti raadollisen totuuden päivänvaloon. Luita sieltä oli aikaisemminkin löydetty, mutta vain epävirallisesti. Se tieto peitettiin virallisella "totuudella", että Lappeenrannassa ei ole ollut sotaoikeutta eikä ketään teloitettu. Virallista "totuutta" todisteltiin sillä, että ei ole mitään niistä kertovia asiakirjoja - ainakaan julkisia.
Nk. luovaa tuotuuskäsitystä sovellettiin myös Matti Vanhasen ja Tarja Halosen kommenteissa NATO:n ja sen nopeantoiminnan joukkojen asiassa. Vaihtuvat muistikuvat asian käsittelyvaiheista ja pöytäkirjoista puuttuvat merkinnät hyvin muistetuista kuukauden takaisista käsittelyistä viittaavat lähinnä dementian suutaan. Ehdokkaiden kuviokellunta oli sikäli ymmärrettävä, että käytiin parhaillaan presidentinvaaleja, joiden lopputulokseen totuuden kertomisella olisi mitä ilmeisimmin ollut ratkaiseva vaikutus. Tuo hyöty jäänee vain väliaikaiseksi, sillä päätöksiä ja niiden taustoja on tulossa väistämättä esiin lähimmän vuoden aikana. Ja silloinkin on vaalit tulossa. Joko Januksen kasvot piirtyvät esiin?

Onkohan tietoa piilottavilta vallankäyttäjiltä ja -tavoittelijoilta unohtunut kaksi perustotuutta:
vaalit ovat aina tulossa, ja housuun pissiminen pakkasella ei kannata.