Jokavuotinen talvinen korkeapaine yllätti jälleen suomalaiset. Tammi-helmikuun säätilassa on tyypillisesti jakso, jolloin Fennoskandiaan ja Pohjois-Venäjälle muodostuva korkeapaineen selänne kiristää pakkasen ohella energiajärjestelmämme sietorajoille. Tänä vuonna yllätys ajoittui presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Se ei kuitenkaan ole tyypillistä jo senkään vuoksi, että presidentinvaaleja ei ole tyypillisesti pidetty joka vuosi. Eikä tapahtumilla välttämättä ole mitään yhteyttä toisiinsa. En ainakaan usko, että luonto tietoisesti antaisi meille muistutuksen siitä, kuinka kylmä kyyti odottaa toiselle kierrokselle valittujen johdolla.

Suomen sähköverkostoa ylläpitävän Fingridin reaaliaikainen nettisivu kertoo Venäjältä tuotavan sähkötehon palanneen takaisin n. 1400 MW tasolle ja Ruotsista tuotavan nousseen jo 1660 MW:iin. Tuo on riittänyt lähes 13000 MW huipputehoihin ilman kulutusrajoituksia tai verkoston romahtamisia.
Tällä kertaa säästyimme pahimmalta siksi, että Korkeapaineen selänne ei ulottunut Ruotsiin; siellä vallitsee leppoisa hiihtokeli, alle 10 astetta pakkasta. Ruotsilla oli yli oman tarpeen kapasiteettia, jota saattoi siirtää johdot punaisena suomalaisten lämmittämiseen. Venäjällä palellaan vähintään saman verran kuin Suomessa, joten tuontia sieltä on ajoittain leikattu noin kolmanneksella.
Pahimmalta säästyimme myös siksi, että sähkötuotantoamme ei lähdetty rakentamaan tuulivoiman varaan. Pakkupakkaset ja navakat tuulet eivät - onneksi - ole samanaikainen sääilmiö.

Tämänkertainen yllätys oli, että vaikka korkeapaineen ja huippupakkasten tulo tiedettiin etukäteen, ei hiilivoimaloita ryhdytty ajamaan ylös energiatuotannon varmistamiseksi. Se oli päästökaupan vuoksi liian kallista. Ja sähköyhtiöt saattoivat turvata omat voittonsa ja johtajiensa optiot ajamalla sähköpörssin hintataso kymmenkertaiseksi normaalitasoon verrattuna. Oman tilipussin kartuttaminen oli valtakunnan energiavarmuutta tärkeämpää; eräs kvartaali- ja globaalitalouden ilmentymä sekin.
Globaaliin ilmastosysteemiin Suomen varavoimaloiden päästöt eivät vaikuta vielä kuudenteenkaan desimaaliin, joten jyrkkärajainen ja kallis päästökauppa, joka uhkaa Suomen energiavarmuutta, on kiistatta eräs typeryyden äärimmäisistä huipentumista. Ymmärrettävää, etteivät tuon aikaansaaneet ole sanottavammin astuneet henkseleitään paukutellen esiin, että minä sain sen tein.