Suomen maailman tietoisuuteen räjäyttävä uusi vientiartikkeli on musiikkiteollisuus.
Ainakin jos uskomme Cannesin Midem 2006 -musiikkimessuilla suomalaisia bändejä innokkaasti lobbaavaa kulttuuriministeri Tanja Karpelaa. Ja miksi emme uskoisi, varsinkin kun ulkomaankauppaministeri Mari Kiviniemi peesaa auringon ja parrasvalojen loisteessa kolleegaansa.
Ottaen huomioon alan nopeat trendimuutokset, tuntuu ministerien hypeksi paisunut hehkutus liioittelulta. Tähdenlennot tuppaavat päättymään mahalaskuun. Erityisesti viihdealalla.

Sikäli ministereille on annettava tunnustus, että markkinoilta on yritettävä poimia kaikki marjat. Mutta suomalaisten työllistymistä ajatellen ponnistukset kannattaisi ehkä suunnata voimallisimmin pysyvämpiä työpaikkoja synnyttävien investointien saamiseen kotimaahan. Noidenkin menestysbändien levytyssopimukset vuotavat pääosin ulkomaisille tuottajille.
Palkansaajien tutkimuskeskuksen mukaan investointien suuntahan on ollut lähinnä maasta pois. Jatkotutkimuksessa selvisi, että kotimaan investoinnit ovat olleet lähinnä vain korvausinvestointeja. Tekninen kehitys huomioiden jokainen korvausinvestointi on lisännyt automaatiota ja vähentänyt työvoiman tarvetta. Uusia työpaikkoja syntyy vain uusinvestoinneilla.
ETLAn Olli-Pekka Oksanen kiirehti selittämään, että investoinnit ulkomaille vahvistavat myös kotimaisia investointia. Oksasen mukaan vain köyhät yritykset toteuttavat vain parhaat hankkeensa. Kokoomuslainen Verkkouutiset tukee ETLAn näkemystä poistamalla uutisen Palkansaajien tutkimuskeskuksen raportista sivuiltaan. Helsingin Sanomat ovat sen säilyttäneet edelleen.

Lainkaan vähättelemättä Karpelan ja Kiviniemen innostusta suomalaisesta viihdeosaamisesta haluan kuitenkin muistuttaa vanhastaan tunnetusta tosiasiasta: mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.