Erkki Tuomioja on nettisivullaan huolestunut poliittisen journalismin suuntautumisesta tiedonvälityksestä tuloksen tekemiseen:

"Kokeneet politiikan toimittajat valittavat, etteivät heidän lehtensä enää ole kiinnostuneita eduskunnan työn seuraamisesta tai politiikan sisältöanalyyseistä. Niiden asemesta kaivataan henkilöhömppää, juoruja ja skandaaleja - ja jos niitä ei ole, niitä on synnytettävä."

Vaalien varmaksi voittajaksi tituleerattu gallupsuosikki Tarja Halonen esimerkiksi luonnehti omaa kampanjaansa "viihteelliseksi". Ja sitähän se on eittämättä ollutkin. Lukuisien ammattiartististien tähdittämien esitysten lomaan ei ole mahtunut asiakysymyksiä eikä varsinkaan ehdokkaan omia kannanottoja kuin enintään siteeksi. Vain harvoin senkään vertaa.
Myös Sauli Niinistö kutsuu vastaavaa tourneetaan "puolivallattomaksi loppukiriksi".
Matti Vanhanenkin esittelee blogissaan Iisalmen vaalitilaisuudessaan kanta-esitetyn laulun; asiakysymyksistä ei sanaakaan. Ja eilisessä päiväkirjamerkinnässään kertoo saaneensa luettua Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen pääomien laajamittaisesta viennistä - EU:han piti toimia toisin päin! Vanhasen resepti ongelmaan:

"Huoli investoinneista on aito. Keinot kuitenkin jäävät miettimättä - vaikea aihe."

Poliitikoilla ei ehkä sittenkään ole aihetta syyttää lehdistöä sirkushuvin tarjoamisesta kansalle asiakysymysten sijasta, jos he itse ovat sitä sirkushuvia tarjoamassa.
Leivän itse kukin hankkikoon kykyjensä mukaan?