Uusimmassa vaalimainoksessaan Matti Vanhanen kyselee, onko edessämme kehityksen vai pysähtyneisyyden aika? Asiasta kuultuna Vanhanen selitti mainostaan, että edessämme on erilaisia haasteita, mutta Tarja Halosen vaaliohjelma on kuuden vuoden takainen.
Ilmi selvästi Vanhanen tarkoittaa "erilaisilla haasteilla" mm. NATO-liitosta ja yhteisiä nopean toiminnan joukkoja sekä EU:n että NATO:n kanssa.
EU-perustuslaki -vainaan reinkarnaatiosta Vanhasen oma ohjelma on selvä: eduskunnalta toivotaan valtuuksia vielä tänä keväänä ratifioida esitys, joka ei voi tulla voimaan. Mutta mikä on Vanhasen ohjelma NATO-integraation syventämisestä? Vastaukset täysin avoimeksi jättävää "päätetään siten kun kutsu tulee" -lausuntoa ei parhaalla tahdolla tai umpikierolla luonteellakaan voi käsittää ohjelmaksi.
Kampanja-aikaa on edelleen runsas viikko jäljellä. Ehkä haasteen esittäjä ehtii sinä aikana esittelemään oman ohjelmansa edessämme olevien uudenlaisten haasteiden ratkaisemiseen.
Sikäli Vanhanen on oikeassa, että voitaneen pitää ainakin kohtuullisena ilmoittaa äänestäjille, mitä äänestäjiä velvoittavaa aikoo vaaleissa saamallaan valtakirjalla tehdä.
Tarja Halonen on liputtanut näkyvästi NATO-option puolesta, mutta ei ole kysyttäessäkään halunnut täsmentää, koska tai millä perusteilla optio lunastettaisiin. Riittääkö NATO:n puolelta esitetty kutsu vai tarvitaanko konkreettisempi kriisi?

Toistaiseksi vain Timo Soini ja Henrik Lax ovat ilmoittaneet selkeästi omat kantansa sotilaallisesta liittoutumisesta - edellinen vastaan ja jälkimmäinen yhtä jyrkästi puolesta. NATO:n kutsua Soini vertaa marsalkka Dimitri Ustinovin ehdotukseen yhteisistä sotaharjoituksista v. 1978 **); se nostatti kansalaisten ihon kananlihalle.
Sauli Niinistö turvaisi "eurooppalaisempaan" NATO:on. Avoimeksi on jäänyt, olisiko se - ja jos olisi, niin missä määrin - "alkuperäisestä" NATO:sta riippumaton toimija. Jos olisi, niin olisivatko "EU-NATO" ja "Original-NATO" joissakin olosuhteissa keskinäistä kilpavarustelua harjoittavia organisaatioita?
Heidi Hautala puolestaan ilmoittaa pyrkivänsä luopumaan ainakin isolta osaltaan koko sotakoneistosta, mutta tyytyy vain luettelemaan toisenlaisia uhkakuvia ilman ehdotustakaan niiden ratkaisemiseen. Valtakunnan sotilaallinen puolustaminen jäisi hänen uskonsa varaan.

**) Anekdoottina Ustinovin ehdotukseen kerrotaan Urho Kekkosen saunottaneen hankkeen pois agendalta: aina kun gaspadin Ustinov otti sotaharjoituksen puheeksi, johdatti UKK vieraansa löylyyn. Tätä jatkui niin kauan, että ehdotus viimein unohtui. Siihen ei tarvinnut virallisesti vastata.