Keskisuomalainen uutisoi lauantain pääkirjoitussivullaan Sauli Niinistöä siteeraten
"EU:n perustuslaki on presidentin asia"
Niinistön mukaan asia on selvä, koska "Suomi tekee siinä valtiosopimuksen".

Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tuolla perusteella Niinistö näyttäisi olevan oikeassa.
Perustuslain mukaan Euroopan unioniin liittyvistä toimenpiteistä päättää valtioneuvosto. Jos uusi perustuslaki pitää sisällään vain sen, mitä nykyisessä Nizzan sopimuksessa on sovittu, niin Niinistö on selvästi väärässä. Ainakin Niinistön viiteryhmä kokoomus on ollut sitä mieltä, että perustuslaki ei tuo mitään oleellista uutta nykyisiin sopimuksiin. Ei ainakaan siinä määrin, että kansan mielipidettä tarvitsisi kysellä. Niinistö on siis viiteryhmänsä kanssa eri mieltä?
Sopimusoikeudellisesti on mielenkiintoinen kysymys, että kun sopimuksen tekijäksi oikeutettu on nimetty ja sopimuksella siirtyy siihen liittyvä päätösvalta toiselle, niin voiko tuo sopimuksella valtuutettu taho muuttaa omalla päätöksellään sopimusta siten, että sen oma toimivalta mahdollisesti laajenisi? Vai pitäisikö sopimustekstin muuttaminen hyväksyttää sopimuksen vahvistaneella taholla?
Vedonlyönti valtioneuvoston päätösvallan puolesta ei vaikuta järkevältä.

Perustuslain mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia. Tuo sopimus näyttää sisältävän ainakin puolustusvoimien joukko-osastoja koskevia seikkoja, joita jouduttiin ratkomaan kriisinhallintalain yhteydessä aina perustuslain muuttamistarvetta myöten.
EU-perustuslaki olisikin siis eduskunnan asia?
Ainakin valtioneuvosto hakee käsiteltävänä olevalla selonteollaan eduskunnalta suostumusta tuon EU-sopimuksen ratifiointiin vielä tämän kevään aikana (VNS 6/2005). Haetaanko suostumusta toimivallattomalta taholta?
Jos taho on kuitenkin oikea, eli sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, niin riittääkö ratifiointivaltuuksien saamiseen selontekomenettely vai pitäisikö se käsitellä lainsäädäntöasiana? Selonteossahan eduskunta vain hyväksyy valtioneuvostolle annettavan lausunnon, joka ei ole samalla tavalla valtioneuvostoa sitova kuin esimerkiksi lakiesityksestä eduskunnan tekemä päätös. Selonteossa ei voida myöskään äänestää hallituksen luottamuksesta.
Kovin nurinkuriselta tuntuisi sekin, että selonteolla voitaisiin hankkia eduskunnalta sitoumus hyväksyä myöhemmin tehtävä lakiesitys. Ja - ylipäätään - voiko tämä eduskunta antaa sellaisen myös vaaleissa 2007 valittavan uuden eduskunnan puolesta?

Tämä meni nyt hieman sekavaksi, mutta en koe olevani siihen ainakaan suurin syyllinen.
Taidan siirtyä yksinkertaisempiin ongelmiin; pohtimaan että oliko muna ennen kanaa, ja jos ei ollut, niin voiko kanan tekemästä munasta tulla enemmän kuin kana.