Jos nyt käytyä vaalikamppailua täytyy luonnehtia yhdellä termillä, niin nämä olivat TV-vaalit.
Kaikilta neljältä kanavalta on tullut haastatteluja, esittelyjä, väittelyitä, viihdettä enemmän kuin missään vaaleissa aikaisemmin. Eikä ehdokkaita ole suinkaan kohdeltu silkkihansikkain - ainakaan kaikissa ohjelmissa. Dramatisoiden voisi todeta, että ehdokkaiden suoletkin on levitetty pöydälle - olkaa hyvä ja tutkikaa!

TV-tarjonnasta haluan erityisesti nostaa suorastaan jalustalle yhden tavanomaisesta poikkeavan ohjelman: Maarit Tastulan juontama Punainen lanka. Molemmat ehdokkaat pääsivät/joutuivat tilittämään sisimpiä tuntojaan Tastulan vieraana.
Maarit Tastula on aiemminkin ollut suosikkitoimittajani, eivätkä nämäkään jaksot tuottaneet pettymystä. Perusteellinen taustojen selvittäminen ja kipeisiinkin kysymyksiin puuttuminen ei päästänyt ehdokkaita helpolla. Tastula osaa kuitenkin tehdä senkin korrektisti, kiltisti, vierastaan millään tavoin loukkaamatta. Tuossa suhteessa Tastula poikkeaa esimerkiksi Lauantaiseuran Hannu Lehtilästä, joka mieluummin sivuuttaa haastateltavalle kiusalliset kysymykset; ne jäivät ilmaan roikkumaan.

En halua arvioida ehdokkaiden onnistumisia tai epäonnistumisia tuossa ohjelmassa, en edes heidän julki tuomiaan kantoja. Ainakin gallupien mukaan tilanne on edelleen aidosti avoin, joten en halua liputtaa kummankaan puolesta. Kuulunhan itsekin siihen neljännekseen, joka ei ole vielä ratkaissut lopullista kantaansa. Äänestämään joka tapauksessa menen; vaihtoehtojakin on vielä kolme.