Tarja Halosen vaalikamppailu on saanut aivan uuden ulottuvuuden, kun loppukiriin on valjastettu kaikki kynnelle kykenevät tahot. Siinä ovat tehneet täyskäännöksen niin omat kannanotot kuin vastustajankin aiemmat lausunnot.
Tuossa ei vielä ole mitään varsinaista uutta aiempiin tiukkoihin vaaliväittelyihin verrattuna. Uutuutena on, että ehdokas itse irtaantuu tukijoukoistaan viittaamalla heidän mielipiteenvapauteensa. Ilmaan jäi kysymys, että eikö ehdokas olekaan tukijoittensa kanssa yhtä mieltä, eli ovatko tukijoukot erehtyneet ehdokkaansa todellisista vaaliteemoista?
Halosen rooli vaihtui sujuvasti myös presidenttiehdokkaasta presidentiksi ja päin vastoin. Presidenttinä saattoi kiusallisissa kysymyksissä piiloutua hallituksen selän taakse ilmoittautumalla sen tukijaksi - tällä hetkellä. Mihin jäi arvojohtaja, joka omilla kannanotoillaan rohkaisisi päättäjiä - hallitus mukaan lukien - tekemään oikeita päätöksiä silloinkin kun ne eivät ole yleisen mielipiteen mukaisia?
Ehkä presidentin arvojohtajuudesta ei ole hallituksen päätöstä, jonka takana Tarja Halonen voisi olla.